Sunnuntain lehdessä Kalevan kokoama Sunnuntaikäräjät-raati ottaa kantaa opettajien työtaakan lisääntymiseen erilaisten arviointien ja raportointien takia. Ne vievät kouluissa työaikaa opettajien mukaan aikaisempaa enemmän.
Vanhempien suhde kouluun on muuttunut niin, että myös vanhemmat osallistuvat opettajien ja lastensa kanssa uudella tavalla koulutyön kehittämiseen. Samoin erilaiset suunnitteluhankkeet työllistävät opettajia. Kuluuko opettajan työstä liikaa aikaa muuhun kuin ydintyöhön eli opettamiseen?
Ratkaisu äänin 3-2: kyllä riittää aikaa opettamiseen.
Perusopetuksen erityisasiantuntija Jaakko Salo Opetusalan ammattijärjestö OAJ:sta sanoo, että opettajien aika kuluu liikaa muuhun kuin ydintyöhön, johon hän lukee opetuksen ohella kaiken oppilaan oppimisen ja kasvun tuen.
Salon mukaan arvioinnissa on haluttu kehittää opetuksessa käytävää palautekeskustelua, mutta sen sijaan onkin kehitetty byrokraattisia ja työläitä lomakkeita, kaavakkeita ja sähköisiä työkaluja.
– Sama byrokratiausko leimaa myös oppimisen tukea. Laajat tuen suunnitelmat on laadittava, mutta toissijaiseksi jää se, onko näiden suunnitelmien toteuttamiseen resursseja.
Fokus tulisi papereiden laadinnan sijaan olla oppilaan ja opettajan kohtaamisessa, koska tässä tapahtumassa syntyy koulun toiminnan tulos, Jaakko Salo toteaa.
Kolmen lapsen isä, asiantuntija Aslak Rantakokko Suomen Vanhempainliitosta sanoo, että aikaa on riittävästi, jos opettaja saa vaan tehdä perustyötään.
– Ulkopuolelta kouluun tuotavien ylimääräisten askareiden tulee vastata koulun tarpeisiin. Näin muukin kuin perusopetustyö on mielekästä ja hyödyllistä.
Aslak Rantakokko huomauttaa, että kaikkeen ”kehittämiseen” opettajien ei ole pakko lähteä mukaan. Hänen mielestään vanhempien osallisuus koulussa sen sijaan helpottaa oikein toteutettuna opettajan työtaakkaa. Rantakokko on viimeiset kuusi vuotta työskennellyt lasten osallisuuden edistämiseksi kodin ja koulun yhteistyössä.
– Työkaluja hedelmälliseen yhteistyöhön on. Esimerkkinä ”Kodin apukädet ja koulun korva -toiminta”. Arviointi ja raportointi täytyy saada jouhevaksi. Apuna voi toimia vaikka ”Kesy”-työkalu. Inkluusiokin toimii, jos tarjolla on käsiparien lisäksi asennetta.
Oulun kaupungin perusopetus- ja nuorisojohtaja Marjut Nurmivuoren mukaan opettajuus ja koulu ovat muutoksessa, ja oppilas ja huoltaja ovat opettajan ohella uuden äärellä.
– Suunta on yksintekemisestä yhdessä tekemiseen ja yhdessä oppimiseen. Arviointi on keskeinen osa oppimista. Myös oppilas itse ja yhdessä luokkansa kanssa arvioi omaa oppimistaan. Lapset tulevat huomioiduksi yksilöinä ja oppivat tunnistamaan heikkouksien sijaan omia vahvuuksiaan.
Nurmivuoden mielestä jatkuva arviointi on osa luokan arkea, ei opettajan ylimääräinen lisätyö.
– Opettaja on opetuksen ja oppimisen sekä arvioinnin ammattilainen. Lapsen muissa haasteissa koulua ja opettajaa ei saa jättää yksin.
Suomen Psykologiliiton puheenjohtaja, erikoispsykologi Annarilla Ahtola pitää kodin ja koulun yhteistyötä voimavarana oppimisen ja kasvun näkökulmasta. Hänen mielestään suunnittelu ja kehittäminen parantavat koulunpidon laatua ja yhteistä työtä.
– Kirjaaminen on välttämätöntä, jotta toiminta on suunnitelmallista ja seurattavissa ja tieto on tallessa.
Annarilla Ahtolan mielestä on kuitenkin tärkeää, että opettajat saavat uusiin työtehtäviin ja työtapoihin riittävästi koulutusta.
– Uuden omaksuminen ja rutiinin muodostuminen vie aikaa. Työtehtäviä ei voi vain lisätä ilman, että työaika lisääntyy tai jotain muuta työtä vähennetään. Kysymys on myös yleisemmästä koulukulttuurin muuttumisesta. Uusien toimintatapojen on tarkoitus olla myös opettajan työn apu.
Tutkimusprofessori Ari Väänänen Työterveyslaitokselta näkee, että opettamiseen ei jää riittävästi aikaa, jos opettaminen ymmärretään vain luokassa tapahtuvana vuorovaikutuksena ja uuden tietämyksen synnyttämisenä. Hänen mielestään on tärkeää huomata, että luokkien ja alueiden välillä on vaihtelua ja opetukseen jää eri tasoisesti resursseja erilaisissa ympäristöissä.
– Jos taas opettaminen nähdään laajemmin ammattimaisena dialogina lähiympäristön kanssa ja opetustyön kehittämisenä niin ollaan lähempänä ”kyllä” vastausta. Tässä viitekehyksessä opettaja on ei ”vain opettaja” vaan myös oppilaiden valmentaja ja oppimisprosessin fasilitaattori, Väänänen sanoo.
Mitä mieltä olet peruskoulun arvioinnista? Arvioidaanko ja raportoidaanko nykyään jo liikaa? Ehtivätkö opettajat keskittyä opettamiseen? Vastaa kommentoimalla tätä juttua.