Lauantain lehdessä Kalevan Lauantaikäräjät-raati ottaa kantaa oppilaiden osaamisen arviointiin kouluissa.
Uudet opetussuunnitelmat syksyllä 2016 korostavat sanallista arviointia. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila esittää, että numeroarvioinnista luovuttaisiin taide- ja taitoaineissa eli ainakin liikunnassa, musiikissa, kotitaloudessa, käsitöissä ja kuvataiteessa. Sanallisen palautteen uskotaan lisäävään luovuutta ja iloa toisin kuin pahimmillaan oppilasta latistava numeroilla mittaaminen.
Ratkaisu: äänin 3-2 kyllä pitää luopua.
– Alhaisilla liikuntanumeroilla on yhteys aikuisiän vähäiseen liikkumiseen. Ihminen kokee itsensä sitä huonommaksi ja heikommaksi, mitä alhaisempi on liikunnasta saatu numero. Meidän on tehtävä kaikki mahdollinen, jotta lapset olisivat liikkuvia, luovia, hyvinvoivia myös aikuisina, lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila vaatii.
– Liikunta ei olisi enää sen jälkeen oppiaine, vaan se rinnastettaisiin lähinnä kerhotuntitoiminnan kanssa samaan kastiin. Kaikissa yhteisissä opetettavissa aineissa tulee olla mahdollisuus näyttää erinomaisuus, myös liikunnassa, Liikunnan ja terveystiedon opettajat Liito ry:n puheenjohtaja Riitta Pääjärvi-Myllyaho huomauttaa.
– Ei vielä, vasta sitten kun kaikkien aineiden numeroarvioinnista luovutaan. Jokaisen aineen arviointi on ihan yhtä tärkeää ja niiden tulisi olla tasa-arvoisessa asemassa. Oppilaan itsetuntoa voi nostaa tai romuttaa myös matematiikan tai kielten numerot, kuvataiteen lehtori Anna Metsävainio Haukiputaan koulusta sanoo.
– Numero kertoo liian suppeasti oppilaan taidoista, kun arvioidaan käsityöprosessia, suunnittelua, työskentelyä, tuotetta, asennetta jne., tekstiilityön opettaja Eeva Toivanen Rimminkankaan koululta Pudasjärveltä mainitsee.
Pitääkö kouluissa luopua numeroarvostelusta?
