Sunnuntain lehdessä Kalevan kokoama Sunnuntaikäräjät-raati ottaa kantaa isänpäivän viettoon.
Isänpäivä tuli Yhdysvalloista, kun kauppiaat ehdottivat sitä äitienpäivän tapaan juhlapäiväksi marraskuulle, jolloin kaupoissa on hiljaista ennen joulusesonkia.
Helsingissä muutama päiväkoti vietti tällä viikolla isänpäivän sijasta läheisenpäivää. Isänpäivän juhlinta voi olla hankalaa osassa nykyperheistä ja traumaattinen niille, joilta puuttuu isä.
Pitääkö vuonna 1970 almanakkaa otetun isänpäivän nimeä muuttaa?
Ratkaisu äänin 4-1 ei pidä muuttaa.
Nelinkertainen isä ja kaksinkertainen isoisä, STTK:n pääekonomisti Ralf Sund sanoo, että enemmistön diktatuuri on vastenmielistä ja vielä vastenmielisempää on vähemmistön diktatuuri.
– Enemmistöllä meistä on isä ja äiti. Ei ole keneltäkään mitään pois, että me heitä silloin tällöin muistamme. Isien juhliminen ei ole poissulkevaa ja syrjivää. Omien kokemusteni perusteella päiväkodeissa homma osataan hoitaa tyylikkäästi.
Sundin mielestä yhteiskunnassa on vallalla hirmuinen into piilottaa sukupuolet kaikin tavoin.
– Se on turhaa ja tarpeetonta. Perheet monimuotoistuvat ja hyvä niin. Suvaitsevaisuus on paljon syvemmällä kuin siinä muistetaanko isiä jotenkin kerran vuodessa.
Ralf Sundin mielestä isänpäivä on pieni ja hienovarainen muistutus arjen raatajille.
– Niin kuin myös äitienpäivä, johon toki liittyy hieman perusteettomasti suureellisemmat juhlallisuudet.
Oululainen äiti, Yhden vanhemman perheiden liiton varapuheenjohtaja Marika Mattila tietää esimerkiksi nuoren miehen, jonka isä oli tehnyt itsemurhan miehen ollessa 10-vuotias.
– Mies kertoi isänpäivän korttien tekemiseen koulussa liittyvien, ei-toivottujen tunteiden ja traumojen aukeamisesta vuosittain.
Mattilan sanoo, että jokaisella lapsella pitäisi olla joku tärkeä aikuinen, jolle hän voisi lähettää tekemänsä kortin ja kokea positiivisia tunteita.
– Eroperheissä aikuisetkin saattavat kokea isän- ja äitienpäivän viettämisen stressaavana. Kasvatusalan ammattilaisten on hyvä tiedostaa perhetilanteet sekä niiden vaikutus lapsen elämään. Isänpäivän muuttaminen läheisenpäiväksi on loistava oivallus lapsen silmin katsoen, Marika Mattila sanoo.
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on puhunut ja kirjoittanut lähes 30 vuotta isän merkityksestä lapsen kehityksessä.
– En voi hyväksyä sitä, että isyyttä laimennetaan ja häivytetään muuttamalla isänpäivä läheisen päiväksi. Ymmärrän, että tarkoituksena on säästää mielipahalta niitä lapsia, joiden isä ei asu perheessä, on muista syistä kadonnut lapsen elämästä tai on olemassa vain lahjaksi saatujen siittiöiden muodossa. Silti puolet lapsen geeneistä on peräisin isältä. Lapsi on aina kolmiossa, jonka hän muodostaa äidin ja isän kanssa.
Sinkkosen mielestä jokaisella lapsella olisi oltava mahdollisuus ja psyykkinen tila isästä puhumiselle ja isää koskeville mielikuville. Hänen pitäisi voida käsitellä ja tarvittaessa surra isän puuttumista.
– Olen tavannut lastenpsykiatrin ja psykoterapeutin työssäni lukuisia isättömiä lapsia, joiden kehitystä asian käsitteleminen on vienyt eteenpäin. Yhteiskunnassamme on saamassa valtaa eräänlainen curling-vanhemmuuden muunnelma, jossa pyritään poistamaan kaikki pahan mielen aiheet jo ennakolta. Se ei valitettavasti voi koskaan onnistua eikä edistä lasten hyvinvointiakaan.
Sinkkonen toteaa, että isyydestä puhuminen on nostanut selvästi sen arvoa.
– Valtaosa miehistä on tämän tajunnut, ja varsinkin nuoremman polven miehistä suuri osa pitää isyyttä kenties tärkeimpänä elämänprojektinaan. Isät ansaitsevat juhlansa ja kiitokset.
Suomen lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila mainitsee läheisenpäivän "Helsingin hullutukseksi".
– Isänpäivää ei pidä korvata läheisenpäivällä. Suomen miehiä on arvostettava ja tuettava kasvattajina. Päiväkotien isänpäiväjuhlissa osataan huomioida tilanteet, joissa kaikilla lapsilla ei ole isää. Lapsen pettymyksiä ja surua on kohdattava ja käsiteltävä, ei peiteltävä ja piilotettava.
Kurttilan mielestä läheisenpäivän vietto kertoo epävarmoista aikuisista epävarmassa yhteiskunnassa.
– Lapsen edusta tässä ei ole kysymys. Yhteisiä kokemuksia ja perinteitä on arvostettava. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset isät on saatava tiiviimmin mukaan pohtimaan kasvatusta ja isyyttään.
Oulun seurakuntayhtymän lapsi- ja perhetyön diakoni Kari Rekilä huomauttaa, että isänpäivän vietolla on jo pitkät perinteet ja sen vuoksi se on juurtunut osaksi suomalaista juhlakulttuuria.
– Isänpäivää vietetään myös eri puolilla maailmaa, eli kyseessä ei ole vain suomalainen perinne. Isänpäivänä juhlitaan ja muistetaan isiä sekä myös isoisiä. Isänpäivänä korostuu isyys ja isyyteen kuuluu vanhemmuus, kasvattajan rooli, rajojen asettajan rooli ja monia muita erilaisia rooleja.
Kari Rekilä lisää, että isyys ei ole pelkästään biologista vaan se voi olla esimerkiksi sijaisisänä toimimista, uusioperheen isyyttä tai adoptioisyyttä.
– Isyys on siis yhtä merkityksellistä huolimatta siitä, millaisesta roolista sitä toteutetaan. Tämän vuoksi Isänpäivän viettäminen omana päivänään, omalla nimellään, kunnioittaa isyyden monimuotoisuutta, Rekilä sanoo.
Mitä mieltä olet isänpäivän vietosta? Pitäisikö isänpäivän nimi muuttaa läheisenpäiväksi? Vastaa kommentoimalla tätä juttua.
