Pu­hee­nai­he: Onko Suo­mes­sa kilt­te­jä lapsia?

Jouluaaton lehdessä Kalevan kokoama Sunnuntaikäräjät-raati ottaa kantaa suomalaislapsien käyttäytymiseen.

Kuva Oulusta marraskuulta, jolloin joulupukki tapasi kilttejä lapsia Joulunavaus-tapahtumassa.
Kuva Oulusta marraskuulta, jolloin joulupukki tapasi kilttejä lapsia Joulunavaus-tapahtumassa.
Kuva: Taneli Kärki

Jouluaaton lehdessä Kalevan kokoama Sunnuntaikäräjät-raati ottaa kantaa suomalaislapsien käyttäytymiseen.

Lapset Suomessa menestyvät kansainvälisissä kouluvertailuissa. Suomalaisilla nuorilla on esimerkiksi vahvat yhteistyö- ja ongelmanratkaisutaidot. Uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet keskittyvät tulevaisuuden taitojen vahvistamiseen.

Samaan aikaan kerrotaan, että lasten käytöshäiriöt olisivat lisääntyneet. Ovatko lapset sopivalla tavalla kilttejä? Mitä lasten käyttäytymisessä pitäisi parantaa ja kehittää?

Ratkaisu äänin 5-0 kyllä ovat kilttejä.

Joulupukin Pajakylästä Napapiiriltä Rovaniemeltä kerrotaan, että Joulupukki sai puolisen miljoonaa kirjettä lähes 200 maasta. Kirjeet hehkuvat iloa, lämpöä ja rakkautta, mitä lapset Joulupukkia kohtaan tuntevat.

– Parhaimmillaan tulee 30 000 kirjettä päivässä, joten me tontut olemme huhkineet jälleen hikipäissämme. Aasialaiset lapset toivovat enemmän onnea, terveyttä ja menestystä kuin tavaralahjoja, yksi Joulupukin tontuista kertoo.

Pukki kiirehti jo aatonaattona matkalleen. Hän kehotti aikuisia olemaan kilttejä.

– He voisivat vähemmän kysellä mitä lapset haluavat, koska lapset eivät osaa vastata kaikkeen. Aikuisten pitää määrätä rajat sille, mitä tehdään ja mitä syödään. Kun lapsi saa olla lapsi, hänestä tulee sopivasti kiltti.

Oulun alueellisen vanhempainyhdistyksen varapuheenjohtaja Vesa Ilola sanoo, että jokaisen lapsen pitäisi löytää omat vahvuutensa ja lahjakkuutensa koulussa, kotona ja yhteiskunnassa.

– Yhteiskunnan pitäisi muuttua lapsiystävällisemmäksi, jotta lapset voivat olla pidempään lapsia. Esimerkiksi koulu-nimiseen palvelualustaan tarvitaan jatkossa enemmän muitakin välittäviä aikuisia ja mielekästä tekemistä kuin opettajia ja vain tuntikehyksen mukaisia oppiaineita. Varhainen puuttuminen on aina parempi ratkaisu kuin kalliisti korjaaminen jälkikäteen. Niin jouluna kuin arkena.

Tampereen yliopiston varhaiskasvatuksen professori Kirsti Karilan mukaan lasten käyttäytyminen rakentuu lasten oman toiminnan ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa.

– Jos lasten käyttäytymisessä ilmenee pulmia, kannattaa aikuisten kodeissa, päiväkodeissa ja kouluissa katsoa peiliin. Aikuisilla on valta muuttaa käytäntöjä, jotka saattavat tuottaa pulmia lasten elämään ja ilmetä vaikeutena säädellä omaa toimintaa.

Karilan mielestä lapset ja nuoret on otettava paremmin mukaan heidän arkensa ja oppimisympäristönsä suunnitteluun.

– Lapsille mielekäs toiminta ja oikea-aikainen tuki vähentävät käyttäytymisen pulmia. Varhaiskasvatuksessa luodaan pohjaa lasten elämälle. Siksi on tärkeää turvata päiväkoteihin leikki- ja oppimisrauhan mahdollistavat ryhmäkoot ja lasten elämää ja kehitystä hyvin ymmärtävät ammattilaiset.

Oulun sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilä sanoo, että Suomessa lapset ovat kilttejä ja näin on myös Oulussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Erityisesti joulunaikana lasten kiltteys korostuu.

– Jokaisella lapsella on hyviä ominaisuuksia. Se että myös kilteillä lapsilla on käytöshäiriöitä ei johdu siitä, etteikö lapset haluaisi olla kilttejä. Heillä on sellaisia haasteita omassa elämässään joko sairauden tai olosuhteiden vuoksi, että he vaativat erityistä huomiota palvelujärjestelmältä. Lapset tarvitsevat ympärille välittäviä aikuisia, huomiota ja aikaa. Ja samanaikaisesti saumatonta yhteistyötä hoitavan tahon sekä koulujen ja päiväkotien kanssa.

Lastenpsykiatrian professori Hanna Ebeling Oulun yliopistosta ei haikailisi niinkään kiltteyden perään, vaan suuntaisin kasvuun, joka tavoittaa itsen ja toisen.

– Toisen kunnioittaminen pohjaa riittävään omien rajojen kehittymiseen, itsensä hyväksymiseen, eteenpäin ponnisteluun ja vähitellen löytyvän oman rajallisuuden vapauttavaan sietämiseen. Näitä toivon lapsille. Siinä rinnalla kasvaa riittävä ”tuhmuuden” hallinta. Juhlassa ja arjessa voi kiteytyä olennainen: toivottavasti pysähdymme ja uskallamme katsoa maailmaa lapsen ennakkoluulottomin silmin, arvostamme lasta, annamme lahjaksi aidon kiitoksen ja pystymme ottamaan sen myös vastaan.

Mitä mieltä olet suomalaislasten käyttäytymisestä? Ovatko he sopivasti kilttejä? Pitäisikö jotain muuttaa tai kehittää? Vastaa kommentoimalla tätä juttua.

Ilmoita asiavirheestä