Sunnuntain lehdessä Kalevan kokoama Sunnuntaikäräjät-raati ottaa kantaa tiernapoikaesityksen herättämiin mielikuviin.
Tiernapoika-laulunäytelmän yksi hahmo on Murjaanien kuningas, jota esittävä maalaa kasvonsa mustaksi. Hahmon on katsottu ylläpitävän mustia ihmisiä halventavia mielikuvia.
Tiernapoikasäätiö esittää (Kaleva 7.12.), että Murjaanien kuningas -nimi korvattaisiin Maurien kuninkaalla. Lisäksi naaman mustaamisesta pitäisi luopua. Onko tiernapoikaesityksessä rasistisia piirteitä?
Ratkaisu äänin 3–2 kyllä herättää.
Ynnin Pojat -poikakuoron taiteellinen johtaja Mihkel Koldits kertoo kysyneensä kuoron pojilta mielipidettä asiaan. Tiernaesitystä laulavat pojat keskustelivat asiasta kavereidensa kanssa ja heille kaikille esitystapa tuntuu sopivan.
– Olen kuljettanut tiernapoikia mitä erilaisimmille ihmisille esiintymään ja kertaakaan en ole kuullut muuta kuin kehua. Tiernapoika-mininäytelmä ei ole tarkoitettu ketään loukkaamaan. Tiernapoikien traditio ja tarkoitus ei ole muuttunut huonompaan suuntaan, Mihkel Koldits sanoo.
Hänen mielestään on epäoikeudenmukaista aiheuttaa lapsille syyllisyyttä.
– Ei ole lasten vika jos aikuiset näkee asian uudessa valossa. Toki ilmiö, missä kulttuuriin ja traditioihin halutaan vaikuttaa niitä leimaamalla, väkisin muuttamalla tai kieltämällä, on minulle jo Neuvostoliittosta hyvin tuttu, Virossa syntynyt Mihkel Koldits kertoo.
– Rasismi on ällöttävää, typerää, pahatahtoista ja ilkeää, mutta Tiernapojat eivät sitä ole. Harmittaa tosi paljon lasten puolesta, että aikuiset saavat tämänkin perinteen näyttämään pahalta.
Elokuvatuottaja Outi Rousu käsikirjoitti ja ohjasi tiernapojista dokumenttielokuvan Tähdet (2008). Vuonna 2009 häneltä valmistui Kirsi Schalin kanssa dokumenttielokuva Tiernapojat – Kuukausi kuninkaan. Outi Rousun mielestä Tiernapojat-esitys herättää nykyään rasistisia mielikuvia.
– Ajat muuttuvat ja sen mukana myös arvot. Olen samaa mieltä Tiernapoikasäätiön kanssa. On rohjettava tarkastella itsestään selvyyksiä, vaikka ne olisivat kuinka rakkaita, kuten tiernapoikaperinne.
Outi Rousun sanoo, että tiernaperinne on elävää historiaa ja sitä voi muuttaa ilman että sen alkuperäistä sanomaa muutetaan.
– Meillä on vastuu siitä, millaisia arvoja välitämme, ja ennen kaikkea, millaisia arvoja me aikuiset välitämme lapsille. Tähän päivään sopiva versio tierna-esityksestä on tervetullut. Se tuo joulun tasa-arvoisesti kaikille.
Yhteiskuntafilosofi ja kirjailija Aleksanteri Kovalinen toteaa, että kysymys Tiernapoikien rasismista ei ole niin hölmö kuin voisi luulla.
– Rasismi on rakenteellista syrjintää, ja siinä on kyse enemmistöjen ja vähemmistöjen valtasuhteista. Nykyään ei ole hyvien tapojen mukaista käyttää enää lakupekkakuvastoa, eikä ole ajanmukaista, että valtakulttuuri esittää mustaihoisia ihmisiä kasvojen mustaamisella. Valkoihoinen ihminen voi itse valita, nauraako rasistiselle vitsille, mutta vähemmistön edustaja ei voi samalla tavalla. Aikansa eläneestä kulttuurisesta tempusta luopuminen olisi ”meille” pienempi paha kuin vähemmistön edustajille eläminen rasismin kanssa, Kovalainen sanoo.
Lasten oikeuksien ja vaikuttamistyön asiantuntija Tiina-Maria Levamo Pelastakaa lapset ry:stä pitää myönteisenä, että perinteistä keskustellaan.
– Kysymykseen on omakohtaisesti vaikea vastata. Se tulisi esittää tummaihoisille ihmisille. Tiernapojat ovat osa koulujen jouluperinnettä. Ruskea- ja tummaihoisten lasten ajatuksia tulisi kuulla. Kouluissa asiaa voi pohtia lasten kanssa. Esitysten ei tulisi loukata mitään ihmisryhmää, tai hämmentää eri-ikäisiä lapsia.
Levamo muistuttaa, että YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa, ettei lasta saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ihonvärin vuoksi.
– Rasismi on syrjintää astetta syvemmällä. Siihen liittyy se, kenellä on viime kädessä valtaa tehdä muutoksia. Voi esittää vastakysymyksen: mihin kipeään kohtaan osumme, jos taistelemme perinteen muuttamista vastaan?
Oululainen Jukka Holtinkoski kertoo kokemuksistaan 1960-luvulta, kun oli mukana tiernapojissa Knihtinä. Taskurahan ansainta oli poikien mielestä tärkein syy osallistua ryhmään.
– Nokimaalauksia ja viiksiä kasvoihin piirreltiin kynttilänliekissä poltetun viinipullonkorkin mustuneella päällä. Piti olla tarkkana, että viikset onnistuivat ensimmäisellä kerralla. Virheellisiä nokiviiruja naamaltaan sai monesti ennen onnistumista pestä pois, mutta virheistä opittiin. Ja Muriaanein kuningas pääsi helpoimmalla, kun ei tarvinnut muuta kuin mustata koko naamataulu. Kun taas se kasvojen pesu tehtyjen keikkojen jälkeen oli porukan työläin homma, Holtinkoski muistelee.
– Minusta Muriaanein kuningas mustine kasvoineen kuuluu oululaiseen tiernapoikaperinteeseen eikä sitä tarvitse lähteä muuttelemaan eikä tehdä siitä rasismia.
Kommentointi juttuun on päättynyt. Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille.
