"En voinut soittaa sinulle, kun ei ollut puheaikaa". Tämä on yleinen lause Sambiassa, missä vain harvoilla ihmisillä on laskutussopimus puhelinyhtiön kanssa. Tähän ylellisyyteen tarvitaan kunnon tulot.
Valtaosa ihmisistä raaputtaa kupongista puheaikaa kännykkäänsä. Tekstarit eivät maksa paljon, mutta muutaman minuutin puhelu syö nopeasti voucherin nollille.
26-vuotiaan Moffat Phirin käsi heilahtaa, kun uusi auto ajaa kohti.
Moffatin kaltaiset nuoret miehet seisovat suurimmissa risteyksissä ja myyvät puheaikaa. Hedelmiä ja sanomalehtiä myydään yhtä innokkaasti.
Lehtimyyjien aamu alkaa varhain ja päivän uutiset on hetkessä myyty. Hedelmät pilaantuvat nopeasti kuumuudessa.
Kilpailu kovaa
Haastavinta on kuitenkin operaattoreiden juoksupojilla, joiden kilpailu asiakkaista on kovaa. Sambian pääkaupungin Lusakan kaduilla rehottaa moderni köyhyys. Katukaupustelijat ovat tuttu näky kaikkialla.
Operaattorit eivät lupaa montakaan lanttia yhdestä myydystä voucherista, mutta kohtuullisen elinkeinon se kuitenkin antaa.
"Jos asiakkaita riittää ja menee hyvin, ansaitsen jopa 300 000 kwachaa viikossa", kertoo Phiri.
Se on euroissa nelisenkymppiä. Kehnomminkin voisi olla, sillä huonoimmin palkatut ihmiset ansaitsevat tuota summaa hädin tuskin kuukaudessa.
Elanto perheelle
Phiri aloitti myyntityönsä pari kuukautta sitten, ja asiakkaita alkoi tulla heti.
"Tässä samassa liikenneympyrässä pari muutakin heppua tekee samaa työtä. Tiedän myös kaksi muuta, jotka ovat häipyneet muualle. Pitää tehdä töitä kurinalaisesti ja olla ystävällinen asiakkaille, niin he palaavat aina", Phiri uskoo.
Phirin myyntipiste on yksi Lusakan vilkkaimmista risteyksistä. Liikenneympyrässä pyörii tuhansia autoja päivittäin.
"Elätän tällä työllä nelihenkisen perheeni. Minulla on kotona kaksi pientä lasta, joista vaimo pitää huolta päivät", kertoo Phiri.
Vouchereita eli latausseteleitä on eri arvoisia. Suurin osa väestöstä ostaa pienillä summilla ja usein.
Provisio on kuitenkin sama. Yhdestä 5 000 kwachan (alle euron) voucherista myyjälle heltiää 250 kwachaa, joka euroissa on vessapaperia. Kun on myynyt kymmenen viiden tonnin arvoista latausseteliä, nettoaa 2 500 kwachaa, joka on noin 30 senttiä. Saman palkkion saa, vaikka myisi yhden 50 000 kwachan arvoisen voucherin.
Kuka tahansa voi alkaa myydä puheaikaa. Tarvitaan joitakin suosituksia, mutta operaattorille bisnes on varmaa tuloa. Myyjän pitää aina ensin ostaa myyntituotteensa.
Operaattoreita on useita. Suosituimpia ovat eteläafrikkalaiset firmat Zain ja MTN. Zain on käyttäjille halvin, mutta provisiota kaikki maksavat myyjille saman verran.
Suurin osa latausseteleistä myydään pienissä kioskeissa tai kaupoissa ympäri Lusakaa ja koko Sambiaa.
Paul Nkandu, 26, työskentelee päivät ruokakioskissa, jossa puhesetelit ovat vain yksi tuote muiden ohessa.
"Joinain päivinä menee viisikymmentä 5 000 kwachan seteliä, toisina päivinä ei montaakaan. Joka päivä myyn kuitenkin useita vouchereita", kertoo Nkandu.
Afrikan kännykkämarkkinat kasvavat kovaa vauhtia. Jokainen haluaa kännykän, joka tuo parhaimmillaan ennennäkemättömiä mahdollisuuksia.