"Tällä ei ole maksu- eikä valitusaikaa", lohkaisee vanhempi konstaapeli Ilmo Pulkkinen ojentaessaan kirjallista muistutusta ylinopeuden ajamisesta kärynneelle huoltoteknikko Matti Kojolle Haapajärven ja Nivalan välillä.
Halsualaismies astuu hymyssä suin ulos poliisiautosta. "Asiakas on tyytyväinen", Kojo tokaisee näyttäessään huomautuslappusta ja sen kylkiäisenä saamaansa liikkuvan poliisin jääskrapaa.
Poliisiautoon tullessaan Kojo tervehti poliiseja tuttavallisesti: "Jaa, ei täällä tällä kertaa olekaan ihan tuttuja." Selitys vilppiajoon tulee saman tien: "Taisi vähän lipsahtaa. En huomannut, kun olin ottanut vakionopeuden säätimen pois päältä."
Haapajärven maatalousoppilaitoksen tilan työnjohtaja Erkki Kumpulainen perustelee tekoaan poliisiautossa työkaverin sairastumisella. "Jouduin käymään hänen työpaikallaan järjestämässä töitä, ja olin nyt palaamassa kiireellä omalle työpaikalleni."
"Olen syyllinen, ei siihen ole mitään sanomista", 17 kilometriä tunnissa yli sallitun ajanut Kumpulainen myöntää poliiseille samalla, kun rapustaa puumerkkiään 100 euron rikesakkomääräykseen.
"Hyvää ja hauskaa työpäivää", toivottelee poliiseille oululainen lääkärimies poistuessaan poliisiautosta 252 euron sakkolappu kädessään. Mies ei nurise, vaan ilmaisee tyytyväisyytensä saatuaan tingattua mieleisensä maksuajan roimille mätkyille.
Puhe auttaa hätätapauksessa
Jostain syystä kaikilla on kiire jonnekin. Niin kuin nytkin Nivalan ja Haapajärven välillä. Haapajärveltä puolen päivän jälkeen liikkeelle lähtenyt Liikkuvan poliisin kahden auton partio - Ilmo Pulkkinen, Jukka-Pekka Ojala ja Markku Riutta - ei ehtinyt pitkälle taajaman rajasta, kun ensimmäiset kiireelliset joutuivat hellittämään.
Ilmo Pulkkinen sanoo ihmisillä olevan kova tarve selittää poliisille syytä ylinopeuden ajamiseen. Yleensä tämä tapahtuu varsin maltillisesti. Pulkkisen mielestä jopa yllättävänkin rauhallisesti, kun ottaa huomioon, että seurauksena on useimmiten taloudellinen menetys.
Jukka-Pekka Ojala arvioi, etteivät ihmiset selittelyillään välttämättä pyri siihen, että he yrittäisivät puhua poliisin ympäri. Hän näkee käyttäytymisen luonnollisena reaktiona töppäilyyn. Selittämällä yritetään selvittää itselleenkin, mitä tuli tehtyä.
Ei silti, etteikö puhe auta. Vaikkei muuta, se on ainakin terapiaa puhujalle. "Meille saa puhua pientä korvausta vastaan. Tosin se on varsin kallista terapiaa", Pulkkinen heittää ja sanoo yleensä heti päällepäin nähtävän, onko selityksissä itua. Selitykseksi saattaa kelvata synnytykseen meno. Se kun yleensä näkyy päällepäinkin.
"Mieluummin päästän menemään kuin ryhdyn kätilöksi", Pulkkinen tokaisee. Näin siitä huolimatta, vaikka ylinopeutta eivät saa ajaa muut kuin hälytystehtävässä olevat ajoneuvot. Muut tiellä liikkujat kun eivät voi tietää, miksi tavallinen autoilija ajaa lujaa.
Huutokauppa tuloista jäänyt pois
Aina poliisit eivät pääse vastaanottamaan pelokkaita ja tekoaan nöyrästi katuvia kansalaisia, vaan joukkoon mahtuu koko ihmisten kirjo. Vastassa voi olla hyvinkin hankalia tapauksia. Poliisille tiellä liikkujan käyttäytyminen on viesti asenteesta liikenneturvallisuutta kohtaan.
Juttutuokiot poliisiautossa sujuvat tällä kertaa kuin oppikirjan mukaan. Poliisit puhuttelevat nopeusrajoituksen rikkojia kohteliaasti ja asiakkaat vastaanottavat nöyrästi, mitä tuleman pitää. Joku saattaa heittää "tulipa kallis jääskrapa, hyvästi", mutta ei paljon muuta.
Ilmo Pulkkinen sanoo kohtaamisiin asiakkaiden kanssa liittyvän usein aimo annos tilannekomiikkaa. Hyviä vitsiä, mutta niille käy niin kuin vitsille ainakin, hetken naurattavat ja sitten unohtuvat.
Viimeksi edellislenkillä joku perusteli kiirettään hautajaisiin, jotka ovat seuraavana päivänä.
Aikaisemmasta on jäänyt mieleen asiakkaan perustelu ajaa ylinopeutta siksi, että hän oli laittanut autoonsa uudet renkaat ja ajoi lujaa, jotta ilma menee tasaisesti renkaisiin.
Joku saattaa kertoa tehneensä juuri kansiremontin ja ajaneensa 170 kilometriä tunnissa testatakseen työnsä onnistumista.
Siitä liikkuvan miehet ovat hyvillään, ettei asiakkaiden kanssa tarvitse enää käydä huutokauppaa heidän tuloistaan, vaan viimeiset verotustiedot saadaan ongittua kännykän avulla. Tämän myötä "viiden tonnin (840 euroa kuukaudessa) toimitusjohtajat ja neljän tonnin edustajat ovat jostain syystä jääneet pois liikenteestä", Ilmo Pulkkinen veistelee.