Uinti
GP-kisat
Oulu Viime joulukuussa Suomen uinnissa kääntyi uusi lehti, kun Jani Sievinen saateltiin seisaaltaan taputtaen ansaitulle eläkkeelle. Toistakymmentä vuotta maailman huipulla uinut Sievinen jätti lähtiessään aikamoisen aukon nuorempien täytettäväksi.
Sievisen saappaisiin on innokkaimmin istutettu helsinkiläistä Matti Rajakylää, 23. Miesuinnin johtotähden nimike vetää Rajakylän kasvot virneeseen. Kiireellä riisiä ja kanaa Raksilan uimahallin kahvilassa lapioiva uimari oikein pysähtyy mutustelemaan asiaa.
"Niin kai joo... Jos joku niin sanoo, niin mikäpä siinä sitten", Rajakylä sanoo.
"Itse en ajattele asiaa sillä tavalla. En ainakaan ota mitään stressiä. Tietysti yritän parhaani mukaan vastata haasteeseen."
Titteli sopii Rajakylälle, sillä mies on kiistämättä Suomen miesuimareista lähimpänä maailman kärkeä. Sievisen saappaat sen sijaan eivät Rajakylän lestiin käy: Sievinen ui mitalinsa keskimatkoilta ja Rajakylä on puhdasverinen sprintteri.
"Olen aina ollut, ja tykkään olla. Olen sen verran räjähtävää tyyppiä, ettei minusta saa matkauimaria tekemälläkään."
Aivan turhaa
kritiikkiä
Sprinttiuimarin elämä saattaa näyttää sivullisesta helpolta, kun harjoittelussa ratkaisevaa ei ole uinnin määrä vaan laatu.
"Helppoa? No ei toki", Rajakylä puuskahtaa.
"Olen keskimäärin vedessä neljä tuntia päivässä. Siihen, kun lyödään kuivatreenit päälle, niin kyllä tämä ihan työstä käy."
Rajakylä sanoo, että pystyisi tarvittaessa vetämään tolkuttomiakin kilometrimääriä.
"Mutta mitä järkeä siinä olisi? Eihän 200 metrin juoksijakaan harjoittele niin kuin kestävyysjuoksijat. Meidän lajissa ei ole vielä oikein hyväksytty erikoistumista", hän sanoo.
Sprinttiuimarina Rajakylä on joutunut kuuntelemaan jos minkälaista naljailua. Miestä on moitittu jopa laiskaksi.
Uimari on oppinut jättämään moiset puheet omaan arvoonsa. Sitä hän ei kuitenkaan ymmärrä, että uinnin eteen työtä tekevät ihmiset suorastaan riitelevät keskenään - vetävät saamaa köyttä, mutta eri suuntiin.
"Käsittämätöntä, että uinnin puolestapuhujatkin heittävät täysin tolkutonta kritiikkiä. Se myrkyttää ilmapiiriä."
"Toivoisin ihan oikeasti enemmän yhteistyötä: jaettaisiin aidosti mielipiteitä ja vietäisiin lajia yhdessä eteenpäin", Rajakylä huokaisee.
Valinnan varaa
on vain vähän
Matti Rajakylä on yksi niitä harvoja suomalaisuimareita, jotka voivat puhua vakavalla naamalla Pekingin olympialaisista. B-rajan helsinkiläinen on jo rikkonut kahdessa lajissa (50 ja 100 metrin vapaauinti). Lyhyemmällä matkalla liiton valintaraja on vain noin sekunnin kymmenyksen päässä.
"Ei sen enempää, mutta kymmenys on vinstalla (50 metriä) tajuttoman kovan työn takana. Laji on herkkä, jossa voi sattua lipsahduksia - mutta nappiuinnilla raja menee rikki", Rajakylä toteaa.
Olympiaohjelmassa on aika vähän tarjottavaa sprintterille. 50 metrin matka on ohjelmassa vain vapaauinnissa - Rajakylän toista bravuurilajia, 50 metrin perhosta, ei löydy pitkän radan arvokisojen lajivalikoimasta.
Lyhyen radan kisoissa sprintteri Rajakylä on kuin lapsi karkkikaupassa. Pahin peikko on ahneus, mihin Rajakylän EM-mitalijahti kaatui vuosi sitten Helsingissä.
"50 metrin perhosesta odotin tulosta, mutta olin aivan puhki. Vapaauinti meni lipsahdukseen lähtöpallilla", Rajakylä muistelee.
Helsingin pettymykset on mahdollisuus kuitata joulukuun puoliväissä Unkarin EM-altaassa.
"Jos hyvin menee, mahdollisuus on kahteen mitaliin."