Kent Club Teatrialla Oulussa 2.2.
Kent veti Teatrian täyteen väkeä ja osoitti tyylikkäästi, miten ruotsalainen musiikkinäkemys eroaa meikäläisistä. Positiivisen energian varaan voisi brändätä vaikka Kent-energiajuoman. Iskulauseetkin olisivat jo valmiina. Värikylläinen. Puhdasta energiaa. Pitää sinut liikkeessä aamusta iltaan. Positiivista voimaa. Sopii kaikenikäisille.
Kentin suvereeni sujuvuus lavalla oli tosiasia. Kappaleet jyräsivät katkeamattomana nauhana värivalojen loisteessa ja yleisö toisteli kappaleiden sanoja kielikylvyssä innolla.
Musiikillisesti Kent on omanlaisensa rockpop-sekoitus. Kitarat ja kitaravetoinen, hieman konemainen soundi on vahva. Kitarasooloja ei kuitenkaan juuri kuulunut, sillä kokoonpano etenee joukkovoimalla kappaleesta toiseen. Yhtyeen äänispektri on hyvin rakennettu, mutta on makuasia, pitääkö sitä hivenen kalseana ja etäisenä vai rokahtavan iskevänä.
Laulaja Joakim Bergin ääni kuulostaa lavalla tykimmältä kuin levyiltä. Toisaalta hän myös yllättävästi lauloi välillä puhtaasti nuotin vierestä. Tämä ei haitannut kokonaisuudessa paljoakaan.
Elinvoimaisesti edennyt konsertti oli malliesimerkki siitä, miten jännite pidetään yllä musiikin voimalla. Suomea ei puhuttu ja yleisöä ei huudatettu tai erityisesti kosiskeltu. Siihen ei ollut suurempaa tarvetta, kun teot puhuivat puolestaan.
Ihailla täytyy myös Kentin sävellyskynää. Kappaleet ovat hallittuja kokonaisuuksia ja melodioiltaan puhtaita sävellyksiä. Abban sormenjälki kajastelee jossain kaukana taustalla, syvällä ruotsalaisessa musiikkirakenteessa, sen kaikilla tasoilla. Niin se vain on.
Se mikä sujuvuudessa saavutetaan, toisaalta särmässä menetetään. Kent ei helposti uskaltaudu ulos hyväksi havaitsemastaan kaavasta. Sävellykset olivat melko lailla samaan muottiin tehtyjä ja musiikillisia yllätyksiä ja riskinottoa ei livetilanteessa tapahtunut.
Kent on kuin turvallinen vauhtiauto, jossa on kaikki hyväksi havaitut lisälaitteet: ympäristöystävällinen konehuone, ABS-jarrut, istuimenlämmitin, ilmastointi, airbagit ja ohjaustehostin. Vaaran tunne ja tekijät on minimoitu. Tämä näkyi myös yleisössä. Kent miellyttää laajaa kuulijakuntaa aina teinitytöstä ruotsinsuomalaiseen toimitusjohtajaan. Ja tämä on täysin ansaittua.
Kent on kulkenut pitkän tien suuremman yleisön sydämiin menettämättä matkalla musiikillista otettaan. Siinä missä monet pitkän linjan bändit väsähtävät ja tulevat sarkastisiksi, saa Kent pidettyä kiinni alkuvoimastaan. Vaikka se on erittäin rutinoitunut kokoonpano, kääntyy kokemus hyvällä tavalla yhtyettä eteenpäin puskevaksi voimaksi.