Nuori kala ui aikansa puhtaassa järvessä, jatkoi matkaansa virran mukana ja pärjää nyt omillaan isossa meressä. On myös toisenlaisia järviä, likaisia. Nuoret kalat lähtevät kohti merta, mutta uupuvat matkalla.
Nuorille lentopalloilijoille Pudasjärvi on ollut pitkään puhdas järvi. Pudasjärvi tunnetaan lentopallosta ja etenkin siitä, että Pudasjärven Urheilijat on kasvattanut monta lahjakasta lentopalloilijaa - Suomen liigatasolle tai Euroopan sarjoihin asti.
Tunnetuin pudasjärvinen lentopalloilija on Tuomas Sammelvuo, joka pelaa Euroopan huippuliigassa Italiassa Cuneon riveissä. Sammelvuon perhe on poikinut myös Ilkan Pielaveden Sampoon, Jaakon Perungan Poikiin ja Riikan Hämeenlinnan Tarmoon.
Heikkilän veljeskatraan nuorin, Teppo pelaa ensimmäistä vuottaan Ettassa. Mikko Heikkilä on Ettan lisäksi pelannut liigatasolla Muuramessa ja Korsossa. Kimmo Heikkilä on toiminut muun muassa KemPy:n kakkosjoukkueen pelaaja-valmentajana, monista muista liigan alapuolella pelaavista palloilijoista puhumattakaan.
Ettan entinen pelaaja-valmentaja Marko Vähäkuopus on sittemmin pelannut Hollannissa ja Saksassa.
Mistä näitä pudasjärvisiä lentopalloilijoita sikiää, kateellinen voisi ajatella. Kateus voisi iskeä myös pudasjärvisiin: miksi pojat lähtevät täältä pois?
"Kateus on urheilun pahimpia haittoja, mutta täällä on kasvettu sen yli. Olemme ylpeitä omista pojista", Pudasjärven lentopalloilun legenda Pentti Uusi-Illikainen hymähtää.
Puoli vuosisataa
katiskaverkosta
Pudasjärven lentopallon voi nähdä pelkästään kahden perheen pelaajina, mutta se on paljon muutakin. Seppo Sammelvuo oli ensin kahdeksan vuotta lentopalloliiton valtuuston puheenjohtaja, nyt hän on toiminut saman verran liiton puheenjohtajana. Lentopalloliiton pitkäaikaisin aluepäällikkö Ari Paloniemi on tällä hetkellä liiton kenttäpäällikkönä, tosin Tampereella.
"Ja täältä lähteneitä valmentajia on useassa eri seurassa esimerkiksi Etelä-Suomessa", Uusi-Illikainen lisää.
Mikään ei synny kuitenkaan itsestään. Pelaajat eivät kasva liigamittoihin sormea napsauttamalla, hallinnon huipulle ei pääse kurveja suoraksi oikomalla eikä vuodesta 1972 lähtien saada vähintään yhtä juniorijoukkuetta noin vain SM-lopputurnaukseen.
Jotain on myös tehty.
Oululaisessa lentopallossa viimeiset vuosikymmenet vaikuttanut Uusi-Illikainen muistaa Pudasjärven lentopalloilun alkujuuret.
"Vuoden 1950 seutuvilla alkoi kylälentopallo; jokaisesta kylästä oli joukkue. Monessa paikassa verkkona oli katiskaverkko tai naru, ja pallo saattoi olla melkein mikä tahansa", Uusi-Illikainen naurahtaa.
Uusi-Illikaista voi kutsua Pudasjärven nykylentopallon perustajaksi. Hän muutti kuntaan takaisin vuonna 1966 ja nykyinen toiminta sai alkunsa.
"En ollut lentopalloilijana oikein lahjakas, joten rupesin valmentamaan. Matkimme nuorisotyön yleisurheilukoulusta, ja 1967-68 aloitimme lentopallokoulun. 1971 osallistuimme A-poikien SM-kisoihin ensimmäisen kerran. Vuotta myöhemmin C-pojat saivat jo SM-pronssia."
Yli 30 vuotta kestänyt putki SM-lopputurnauksissa sai alkunsa. Uusi-Illikainen jakaa kunniaa muun muassa Taisto Haanelalle, "ilman häntä lentopallo ei olisi välttämättä pysynyt hengissä", ja Ari Paloniemelle, "hän toi laatua, minun osalta tämä oli enemmän metsämiehen hommaa".
Juniorityö
on riittänyt
Jossain vaiheessa juniorit kasvoivat edustusikäiksi aikuisiksi ja jossain vaiheessa he katosivat muuttokuorman kanssa. Pudasjärven Urheilijat pääsi parhaimmillaan edustustasolla ykkössarjaan asti 1980-luvun alussa - kasvattajaseuran maine on hyvää liigatasoa.
"Seura on ottanut hyvän roolin: lapsille toimitaan porttina hyvään kasvuympäristöön. Liigataso vaatisi liikaa rahaa", Uusi-Illikainen näkee.
Lentopalloliiton puheenjohtaja Sammelvuo on samoilla linjoilla.
"Liigasta ei tämän kokoisella paikkakunnalla kannata haaveillakaan. Hyvä juniorityö ja ykkös- kakkossarjataso riittää."
Sammelvuon perheestä on tullut jo neljä vähintään liigatason pelaajaa. Isä ei ole ollut pesueensa esteensä, kun mieli on tehnyt maailmalle.
"Jos on täällä kuningas, niin kuva itsestä vääristyy. Tärkeää on päästä sellaiseen sakkiin, jossa on tarpeeksi haasteita. Esimerkiksi Tuomas on tiennyt paikkansa sillä tavalla, ettei menestys ole noussut päähän", Sammelvuo huomauttaa.
Monissa kouluissa yksinäinen lentopallo pölyttyy tussuna liikuntasalin nurkassa. Pudasjärvellä lapset sen sijaan hallitsevat lentopallon pelaamisen.
"Kaikki lapset osaavat ja myös vaativat lentopallon pelaamista liikuntatunneilla", Uusi-Illikainen tietää.
Ja peruskoulun jälkeen Pudasjärven nuoria pelaajia auttaa - yllätys, yllätys - lentopallopainotteinen lukio. Vaikka joukkuetappeluilta on vältytty, eivät muut lajit ole aina katsoneet pelkästään ihaillen lentopalloa.
Ei ikuista
onnellaa
Mikään ei kuki ikuisesti täydellä terällä. Pudasjärven lentopalloilulla on ollut myös aikoja, jolloin mylly on jauhanut jyvien sijasta akanoita. Esimerkiksi nykyisen A-poikien joukkueen jälkeen nuoremmissa ikäluokissa on hieman hiljaisempaa. Ongelma on sama kuin monessa muussa lajissa ympäri Suomea: vetäjiä tarvittaisiin enemmän.
"Monilla vetäjillä tulee väkisinkin välillä väsymystä. Nyt näyttäisi, että jonkinlaista sukupolvenvaihdosta on tulollaan. Pudasjärven lentopallolla on kuitenkin jatkuvuutta", viime vuosina valmennuspuolella urakoinut Matti Parkkisenniemi uskoo.
Pieni notkahdus tuskin kaataa pienen kunnan tunnetuinta lajia, koska kulttuuri on luotu vuosikymmeniä sitten.
Järvi on yhä puhdas.