Salibandy
Sattumalla on toisinaan hämmästyttävä vaikutus nuoren urheilijan urakehitykseen - kuten esimerkiksi Jukka Lindgrenin, 18, tapauksessa.
Kun Lindgren nousi OLS:n liigajoukkueen harjoitusrinkiin reilut kaksi vuotta sitten, hän pelasi hyökkääjänä. Koska ketjut olivat jo täynnä päteviä pelimiehiä, kokeili tuore päävalmentaja Karo Kuussaari nuorukaista puolustajana. Se oli päätös, jota kummankaan ei ole tarvinnut katua.
Keskiviikkona Lindgren aloittaa nuorten MM-turnauksen Turussa yhtenä Suomen joukkueen runkopelaajista. Tie tähtiin on auki.
"En haikaile takaisin entiselle pelipaikalleni. Totuus on, että en olisi päässyt näin pitkälle hyökkääjänä", Lindgren myöntää.
Kausi seurajoukkueessa päättyi liiganousujuhliin. Vielä syksyllä Lindgrenillä ei ollut aihetta juhlintaan, sillä hän seurasi joukkueensa pelejä Urheilutalon katsomossa. Laji-ihmisiä lupauksen hyllytys ihmetytti, mutta Kuussaaren mukaan ratkaisulle oli painavat perusteet.
"Maajoukkueleirien vuoksi hän oli usein viikon treeneistä pois. Ja leirien jälkeen tuli sairasteluja, joista tervehtymiseen meni toinen viikko."
"Kyse ei ikinä ollut Jukan taidoista vaan siitä, ettei hän pystynyt olemaan täysipainoisesti joukkueen mukana. Meillä oli siinä vaiheessa toimivat pakkiparit, joiden hajoittaminen ei olisi palvellut joukkueen etua", Kuussaari alleviivaa.
Kauden edetessä Lindgren otti paikkansa OLS:n takalinjoilta.
"Taidollisesti hän olisi voinut pelata jopa ykkösparissa, mutta katsoin, että hän auttoi joukkuetta parhaiten kolmoskentässä."
Ensi kaudella peliminuuttien ja vastuun määrä kasvaa pelaajan potentiaalin edellyttämälle tasolle.
"Jukka on niitä pelaajia, joiden ympärille liigajoukkuetta rakennetaan", Kuussaari pohjustaa.
Itseluottamus
kunnossa
Nuorukaisen vahvuus on perustyö, jota hän tekee pyyteettömästi ja virheettömästi. Kaksinkamppailuissa Lindgren on energinen ja sähäkkä takiainen.
Maalit ovat bonuksia, joista Lindgren nauttii harvoin. Toissa kaudella liigassa Lindgren teki vain yhden maalin, samoin 1. divisioonassa päättyneellä kaudella. Maajoukkuepeleissä verkko on heilunut kolmesti.
"Kuuden metrin säteeltä maalista minun osumani tulevat, jos ovat tullakseen", Lindgren viittaa laukaukseensa, joka kaipaa kehittämistä.
Maajoukkueesta takkiin on tarttunut ennen kaikkea itsevarmuutta. Lindgren ei pelkää virheitä, vaan rakentaa hyökkäyksiä pelottomasti ja itseensä uskoen.
"Jukan pallollinen pelaaminen on parantunut kahdessa vuodessa älyttömästi. Hän pelaa kovalla itseluottamuksella", Kuussaari vahvistaa.
Lindgren tulee todellisesta urheiluperheestä. Isosisko Elina on napsinut kestävyysjuoksijana kymmeniä SM-mitaleita. Pikkuveli Antti painii ja isoveli Pekka hyökkää OLS:n salibandyjoukkueen ykkösketjussa.
Mutta kumpi veljeksistä onkaan OLS:lle tärkeämpi pelaaja?
"Pakko myöntää, että tällä kaudella se oli Pekka, joka teki meille paljon tärkeitä maaleja. Mutta ensi kaudella minä olen se parempi Lindgren", Jukka virnistää.
Stadin kingit
kuittailun kohteena
Lindgren on nuorten MM-kisajoukkueessa ainoa pohjoissuomalainen. Pukukopissa eri murteet soljuvat iloisesti.
"Oulun murteesta tulee aina kuittia, mutta kyllä minä annan pojille myös takaisin. Varsinkin helsinkiläisille", Lindgren vakuuttaa.
Lindgren on kolmoskentän mies myös maajoukkueessa. Puolustajaparina häärii Loviisan Torin Niklas Niiranen.
"Roolini on samantyyppinen kuin OLS:ssa. Uskoisin, että pelaan myös alivoimaa."
Ruotsi on MM-turnauksen mestarisuosikki. Suomi haastaa Ruotsin, Sveitsin ja Tshekin ikiaikaisella palloiluvahvuudellaan - tiiviillä joukkuepelaamisella. Miesten maajoukkueen joulukuinen esimerkki velvoittaa myös Lindgreniä ja tämän joukkuekavereita.
"Mestaruus on tavoite", Lindgren niputtaa.
Isosisko Elina ylsi aikanaan EM-hopealle sekä 19-vuotiaiden tyttöjen 5 000 metrillä että maastojuoksussa. Maailmanmestareita perheessä ei ole.
Ainakaan vielä.