Oulussa toimeentulotukea saavista poikkeuksellisen suuri osa on työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria. 35 prosentin osuus on hälyttävää luokkaa.
Kun Oulun toimeentulotuen saajista peräti 35 prosenttia on alle 25-vuotiaita, hälytyskellojen täytyy soida monella taholla. Vastaava nuoren ikäluokan osuus toimeentulotuen saajista ei yllä yhdessäkään muussa isohkossa suomalaiskaupungissa edes 20 prosenttiin.
Oulussa palkattiin lokakuun alussa viisi ohjaajaa sosiaalitoimeen opastamaan nuoria uuden elämän alkuun. Tämä ei kuitenkaan riitä. Jopa yli 15 prosenttiyksikön ero kutakuinkin samaa kokoluokkaa olevien kaupunkien välillä on niin suuri, että ilmiön syyt on syytä penkoa läpikotaisin.
Ilmeisesti on niin, että Oulu Pohjois-Suomen veturina vetää laajalta alueelta puoleensa parempaa elämää hakevia nuoria. Tällainen ilmiö on yleinen monissa muissakin kaupungeissa, mutta Oulun kohdalla ongelma on hälyttävä.
Valtaisaa kaulaa selittää myös Oulun ohut elinkeinopohja. Pudokasnuorten suuri määrä on otettava vakavasti jo siksikin, että mitä enemmän heitä on, sitä enemmän kertyy sosiaalisia ongelmia.
Muissa ikäryhmissä kuuden suurimman kaupungin väliset erot sentään kapenevat. Oulu on alle 25-vuotiaiden ohella ykkönen myös 25--34-vuotiaissa. Ykkössija kahdessa nuorimmassa ikäluokassa tarkoittaa sitä, että Oululla on käsissään pitkäkestoinen ongelma. Kun 25--34-vuotiaistakin toimeentuloa saavien määrä on Oulussa lähes 27 prosenttia, kysymys on yhteen laskettuna todella suuresta ihmismäärästä.
Työtä ja opiskelupaikkaa vailla olevien nuorten pulma on usein puutteellinen koulutus ja vielä useammin työkokemuksen puute. Kovin usein työnantajat todella haluavat palkata vain henkilöitä, jotka tuntevat alaa myös käytännössä.
Ensimmäistä työpaikkaansa hakeva on sellaisissa työhönottotilanteissa ylipääsemättömän kynnyksen edessä. Työvoimapulasta aidosti huolestuneen elinkeinoelämän kannattaisi miettiä niin Oulussa kuin muuallakin Suomessa, löytyisikö pulaan edes jonkinlaista helpotusta kouluttamalla pudokasnuoria vaikkapa oppisopimuspohjalla.
Tämä tuskin poistaisi kokonaan tarvetta työperäiseen maahanmuuttoon. Paikalliset työttömät nuoret ovat joka tapauksessa jo valmiiksi Suomeen kotoutuneita. Sitä paitsi ulkomaisesta työvoimasta kilpailee Suomen ohella moni muukin väestöltään ikääntyvä Euroopan maa.
Syrjäytyminen alkaa valitettavan usein jo peruskoulussa, Oulun sosiaalisen ja taloudellisen tuen palvelupäällikön Raimo Ojanlatvan mukaan jopa päiväkoti-iässä. Havainto on hätkähdyttävä. On vain kovin vaikea puuttua päiväkotilapsen vanhempien ilmeisiin ongelmiin. Pahoinvoivat perheet hyväksyvät ani harvoin ulkopuolista ohjausta.
Ihminen on sentään oppivainen vielä aikuisiässäkin, joten hyvin monien toimeentulotuen varassa olevien nuorten ihmisten uuteen alkuun on edellytyksiä. Ohjauksen ohella siihen tarvitaan tietysti ja ennen kaikkea tuettavan omaa tahtoa. Oulussa nuorten toimeentuloasiakkaiden palvelutarve arvioidaan ja heidät opastetaan sitten ohjaajien puheille.
On tietysti myönteistä, että nuori huomaa hänestäkin välitettävän. Ainakin yhtä tärkeää olisi, että siinä vaiheessa, parempaan elämään tähtääviä suunnitelmia tehtäessä, nuori innostuisi aidosti asiasta. Ohjaajat ovat varmasti empaattisia ja auttavaisia, mutta hekään eivät voi kenenkään puolesta tarttua opiskeluun tai työharjoitteluun. Tukea saavilta pitää edellyttää aktiivista osallistumista ja sitoutumista.