Pudasjärvellä unelma 150 megawatin sähköä tuottavasta turvevoimalasta on aikaa sitten muuttunut tavoitteeksi saada pitäjään 25 megawatin turpeella ja hakkeella toimiva lämpövoimala. Lauhdevoimalaa varten vuosien varrella kunnostettujen soiden turve rahdataan nykyään lähinnä Ouluun Toppilan lämpövoimalaitoksen tarpeisiin.
Pudasjärven kunnanjohtaja Paavo Pikkuaho ei usko, että Pudasjärvelle rakennetaan enää vuosikymmenten uuvuttavan veivaamisen jälkeen turvevoimalaa. 1970-luvulla viritelty Siuruan allashanke muuntui vuosien varrella Iijoen keskiosan voimalaprojektiksi ja vakiintui 1980-luvulla Kollajan hankkeeksi, johon yhdistyi turvevoimala.
Valtakunnantason poliittisessa keskustelussa Pudasjärven turvevoimala on kummitellut parikymmentä vuotta. Poliittiset intohimot turvevoimalan ja Kollajan altaan rakentamisen ympärillä eivät ole vieläkään laantuneet. Pudasjärven turvevoimala ja Kollajan allas ponnahtavat pintaan kuin korkki, aina kun vaalit lähestyvät. Ministerit ja kansanedustajat toisensa perään ovat luvanneet, että Pudasjärven turvevoimala rakennetaan, jos ei nyt, niin seuraavalla vaalikaudella.
Kunnanjohtaja ei elättele turhia toiveita asian suhteen. "Käytännössä se on hautautunut", Pikkuaho toteaa.
Pikkuahon mukaan turvevoima sähköntuotannossa sellaisenaan tuskin enää nousee varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Aika on ajanut lauhdeturvevoimalan ohi. Rakennettuna laitos olisi kannattava, mutta ei uutena investointikohteena.
Pudasjärven turvevoimalan rakentamisen laskettiin aikoinaan maksavan noin 700-800 miljoonaa markkaa eli noin 120-135 miljoonaa euroa.
Työtä olisi riittänyt 1990-luvun lopulle
Jos turvevoimalaitos olisi rakennettu Pudasjärvelle, olisi se tuonut tullessaan paljon hyvää. Turvevoimalan ja myöhemmin Kollajan altaan rakentaminen olisivat tuoneet pitäjään töitä 1990-luvun lopulle saakka. Turvevoimala sellaisenaan olisi työllistänyt noin 70 henkeä, mutta mittavampi työllistävä vaikutus olisi tullut turpeen nostosta ja kuljetuksesta. Voimala olisi tarvinnut noin 5 000 hehtaaria tuotannossa olevaa suota.
Käytössä on tällä hetkellä noin 2500-3000 hehtaaria. Pudasjärvellä on runsaat turvevarat, mutta suojelu on Pikkuahon mukaan viime vuosina verottanut käyttöalaa.
Pikkuahon mukaan turvevoimalan esteeksi nousi käytännössä kaksi päätöstä. Ensimmäinen niitti tuli, kun Kollajan allas sisällytettiin 1986 ympäristöministeri Matti Ahteen (sd.) toimesta koskiensuojelulakiin. Sen seurauksena voimayhtiöt eivät halunneet rakentaa pelkkää turvevoimalaa, ei ainakaan ilman mittavaa valtion tukea.
Hallituksen periaatepäätös ja eduskunnan ponsi Pudasjärven turvevoimalan puolesta eivät vuosien varrella innostaneet rakentajia.
Kollaja-päätös harmittaa Pikkuahoa vieläkin, sillä voimayhtiö lupasi kunnalle kynnyslahjana neljänneksen voimalaitoksen tuotosta. "Oli järkyttävää, että asia poliittisella kentällä sotkettiin ja sohlattiin, päällimmäisenä silloinen ympäristöministeri Matti Ahde", Pikkuaho toteaa.
Pikkuahon mukaan Kollajan rakentaminen olisi kannattanut. Esimerkiksi tänä talvena on monin paikoin kärsitty vesipulasta. Kollajan altaasta vettä olisi riittänyt.
Toinen kuolinisku tuli 1993, kun eduskunta kansanedustaja Matti Vanhasen (kesk.) ponsiesityksestä äänesti nurin ydinvoiman lisärakentamisen. Pohjolan Voima vetäytyi valmiista sopimuksesta. Pudasjärven turvevoimala olisi voimayhtiön mallissa toiminut ydinvoiman säätövoimana.
Kevään 2002 myönteinen ydinvoiman lisärakentamispäätös risupaketteineen ei Pikkuahon mukaan edistä Pudasjärven turvevoimalahanketta.