Kun perheen lapsi, iästä riippumatta sairastuu mieleltään, se on aina shokki.
Lapsen hoitamiseen liittyvät asiat aiheuttavat huolta ja murhetta, eivätkä vanhemmat aina saa tarvittavaa tietoa siitä, miten lapsen hoito edistyy. Tiedon panttaamista ihmettelee myös mies, jota kutsumme tässä jutuksi Jaakoksi.
Hän ei halua tulla julkisuuteen nimellään, mutta hän haluaa pohtia sitä, miksi vanhemmat jätetään lähes kokonaan aikuisen lapsen hoidon ulkopuolelle.
Jaakon ainoa täysi-ikäinen lapsi sairastui mielenterveysongelmiin yllättäen.
Pojan sairaalareissu kesti kolme päivää. Sen jälkeen lapsi päästettiin pois. Syyksi heille oli kerrottu, että kriteerit eivät täyttyneet.
– Jäimme miettimään, että mitkä nämä kriteerit ovat? Pääseekö ihminen hoitoon vasta sitten, kun hän on tehnyt jotain muille tai itselleen, Jaakko pohti yhdessä vaimonsa kanssa.
Sairaalajaksosta Jaakko kertoo, että kaikki tieto, jota hän lapsensa hoidosta ja voinnista on saanut, on ollut tiukassa.
Hän kritisoi sitä, että omankaan lapsen asioista ei saa tietoa, jolloin vanhempien huoli vain lisääntyy.
Suomessa potilaan yksityisyydensuoja on vahva. Sairauden hoidossa potilas itse päättää suostuuko hän hoitoon vai ei.
Hoidon aloittamiseen tai eväämiseen tarvitaan aina potilaan oma suostumus, johon omaisten toiveet ei vaikuta.
Hoitopäätöksissä omaisia tai potilaan lähipiiriä kuullaan vain erittäin painavista syistä.
Meillä on vahvasti suojeltu itsemääräämisoikeus ja potilaan oma tahto, Mielenterveyden keskusliiton lakimies Merja Karinen sanoo.
