Rouva kassajonossa puhisee äänekkäästi, koska jono jumittaa. Hetken kuluttua puhina kääntyy närkästyneeksi papatukseksi. Jono ei etene, ja lopulta rouvan kiukku äityy kovaääniseksi kommentoinniksi.
Kuulostaako tutulta? Papatus ja puhina eivät jouduta jonoa, eivätkä lyhennä odotusaikaa. Silti rouva kokee oikeudekseen kertoa mielipiteensä edellä olevasta hidasteesta.
Miksi rouva marmattaa? Miksi arjen pikkumurheet voivat olla joskus suunnattoman närkästyksen aihe?
– Ihminenhän toimii aina tunteidensa perusteella. Joillakin meistä autonominen hermosto reagoi ympäristön vaikutteisiin herkemmin kuin toisilla. Kun tuntee voimakkaasti, saattaa myös reagoida voimakkaasti. Kyky säädellä tunteita on hyvin yksilöllinen, selittää psykoterapeutti Teemu Ryhänen.
Kolmasosa koko ajan ärtyneitä
Ärtymys ei ole mikään harvinainen tunne. Tutkimuksissa on saatu selville, että kolmasosa ihmisistä kertoo olevansa jatkuvasti ärsyyntyneitä.
Miksi näin?
– Syitä on monia. Joillakin ärtymys on opittu reaktio, jolloin puhutaan piirrevihamielisyydestä. Ärtymys saattaa myös kummuta henkilön omasta kivuliaisuudesta tai huonosta voinnista. Joku puolestaan saattaa käyttää ärtymystä tai suoranaista vihamielisyyttä keinona edistää omia tavoitteita, Ryhänen sanoo.
Vaikka psykoterapeutti pystyy selittämään ärtymyksen syitä, hän ei silti anna synninpäästöä puhisijoille.
– Kyseessähän on alentunut yllyke toimia vihamielisesti. Ärtymys purkautuu ulos, koska emme säätele tunteitamme. Tunteiden säätelykyvystämme riippuu, kuinka pieniin vaikutteisiin reagoimme ja kuinka voimakas tuo reaktio on.
Se, miksi joillakin on huono kyky säädellä tunteitaan, voi riippua monesta asiasta.
– Lapsi esimerkiksi on saattanut oppia, että ärtymyksellä ja kiukulla saavuttaa tavoitteensa. Aikuinenkin voi käyttää aggressiota samalla tavoin. Ärtyneisyydellä saatetaan myös kalastella huomiota tai ärtymyksen aiheuttamat tunnereaktiot voivat helpottaa tai huojentaa ärsyyntyjän omaa oloa.
Esimerkiksi työpaikalla ärsyyntyjät muodostavat nopeasti omat jenginsä, joissa negatiivisuus jyllää.
Kiukku kuormittaa
Ärtymys on Teemu Ryhäsen mukaan jo itsessään vaarallinen tila.
– Vihaemootioista tuohtumus ja närkästyminen ovat laimeimpia, seuraavaksi tulee ärsyyntyminen ja voimakkain on viha.
Vaaralliseksi tunteen tekee se, että kiukku kuormittaa fyysisesti.
– Kiukkuisena ihminen on stressitilassa. Sydämen lyöntitiheys nousee, adrenaliinitaso kohoaa ja lihastoiminta voimistuu. Lyhytaikaisena tilana kiukku voi antaa voimaa, sillä se laittaa meidät tekemään töitä tavoitteemme eteen. Kroonistuessaan ärtyneisyys puolestaan on kuluttava olotila. Ärsyyntynyt ihminen kärsii itsekin.
Kiukku lyhentää elinikäämme ja altistaa sydän- ja verisuonitaudeille. Siksi sitä kannattaa hillitä.
Ärtyneisyydellä on myös sosiaalisia seurauksia.
– Pahimmillaanhan äksyilijän lähipiiri väsyy ja ihmiset kaikkoavat ympäriltä, Ryhänen sanoo.
Toisin kuin aina sanotaan, tunteita ei tarvitse huutaa ulos, eikä raivoa hakata nyrkkeilysäkkiin.
– Tunteet eivät ole vaarallisia, eivätkä ne räjäytä meitä. Tärkeämpää on osata säädellä niitä tunteita.
Oman itsensä ja lähiympäristön hyvinvoinnin vuoksi mölyt täytyy välillä pitää mahassa.
– Kukaan ei jaksa, jos ihmisen käytös on koko ajan raskasmielistä ja negatiivista.
Muutos on mahdollista
Ihminen ei aina itse hoksaa käyttäytyvänsä kiukkuisesti. Teemu Ryhäsen mielestä muut voisivatkin huomauttaa siitä, jos käytös on usein negatiivista.
– On tällaisen henkilön etu, että hän tietää, mitä ihmiset hänen ympärillään hänestä ajattelevat.
Kiukkuisuudesta kannattaa koettaa opetella pois.
Muutos voi olla kova paikka sellaiselle ihmiselle, joka ei koskaan ole oppinut säätelemään tunteitaan.
– Muutos ei tapahdu hetkessä, sillä olemme hyvin ehdollistuneita tiettyihin tunnetiloihin. Jokaista tilannetta pitääkin kontrolloida erikseen ihan mimiikkaa myöten. Parasta olisi, että lähipiiri tukisi ja kannustaisi sekä antaisi palautetta.
Onko muuttuminen mahdollista?
– Enhän minä olisi psykoterapeutti, ellen uskoisi ihmisten pystyvän muuttumaan, Ryhänen hymähtää.
