Lähiaikoina on Kalevassa ollut mielipidekirjoituksia koskien psykiatrista hoitoa ja ilahduin erityisesti kouluterveydenhoitajan avoimesta ja totuudenmukaisesta kirjoituksesta nuorten hoitoon pääsyn vaikeudesta. Olen itse työskennellyt syömishäiriöiden parissa viimeiset 10 vuotta ja tunnistan samat haasteet.
Kun poliitikkona saa tiedonantoa kyseisistä asioista, niissä ei kuulu työntekijöiden ääni eikä asiakkaan ääni. Monellakaan poliitikolla ei ole pohjatietoa mielenterveysasioista ja silloin on vaikeaa lähteä kyseenalaistamaan asioiden tilaa ja vaatimaan jotain muuta.
Tilanne Oulussa on vaikea. Hoitoa tarvitsevia on yhä enemmän, haasteet moninaisia, hoitotakuuajat eivät toteudu lasten, nuorten eikä aikuisten kohdalla ja sote-uudistuksen odottelu on selvästi pysäyttänyt psykiatrisen hoidon lupaavan kehityksen.
Tänä päivänä ei ole harvinaista kuulla hoitotyön ammattilaisilta, että joutuu tekemään työtänsä ammattietiikkansa rajoilla. Työssä on kiire, hoitoon on pitkät jonot, hoitoon pääsyn kriteerit ovat korkeat, asiakasta ei saa tarvitsemaansa jatkohoitoon ja hoito on lyhytjänteistä.
Miltä se sitten tuntuu itsemurhaa miettivän tai syvästi masentuneen nuoren hätääntyneestä vanhemmasta, kun hoitoon pääsyä tai jopa hoidon arviointia joutuu odottamaan kolme kuukautta tai yli. Miltä se tuntuu sairastavasta, joka on kerännyt useita kuukausia rohkeutta hakea apua itselleen ja sitten hoitoa ei saakaan.
Mielenterveyden häiriöihin ei ole olemassa nopeaa parannuskeinoa Quick fixiä. Mielenterveyden ongelmat eivät ole myöskään mikään marginaaliasia. Paranemiselle ei voi asettaa aikarajaa tai ulkopuolelta asetettuja tulostavoitteita.
Joskus auttaa aika, kannattelu, toivon ylläpito, hoidon oikea-aikaisuus ja pitkäjänteinen, moniammatillinen tuki. Aina ei voi sanoa mikä oli se ratkaiseva tekijä toipumiseen.
Mielenterveystyössä on monia ulottuvuuksia. Ennaltaehkäisevää työtä tarvitaan kipeästi, mikä tarkoittaa muun muassa kuulevia korvia päiväkodeissa ja kouluissa, oikein mitoitettua oppilashuoltoa, nuorisotyötä, kaikkien lasten ja nuorten mahdollisuutta harrastaa ja perheiden tukemista.
Samanaikaisesti tarvitaan oikein mitoitettua korjaavaa työtä, moniammatillisuutta, varhaista hoitoon pääsyä, tarvittaessa pitkäkestoistakin osastohoitoa ja osaavia, motivoituneita ammattilaisia, joilla on mahdollisuus tehdä laadukasta hoitotyötä.
On tärkeää, että saatavilla on turvallisia aikuisia, jotka sanovat oikealla hetkellä, silloin kun nuoresta tuntuu ettei elämä kanna, että huomenna voi olla jo parempi päivä – minä autan. Kuten terveydenhoitaja, jonka luona kävin viime kuussa syömishäiriötyön merkeissä ja kaapin alta pilkotti vaaka, jonka päällä luki It is just a number! You are more <3.
Laadukas tuki ja hoito vaativat resursseja ja toimintojen uudelleen järjestelyjä, mutta ennen kaikkea yhteisen tahtotilan siitä, että tähän on tärkeää panostaa.
Tanja Tiainen
kaupunginvaltuutettu (sd.), Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.