Psykiatrinen erikoissairaanhoito joutui 1990-luvun alun lamanhoitotalkoissa maksumieheksi, kertoo tuore tutkimus.
Psykiatriaa koskevat asenteet olivat sinänsä kehittyneet selkeästi myönteiseen suuntaan. Toisaalta erityisesti terveydenhuollon säästöpaineet nostivat esiin käsityksiä, joissa väheksyttiin psykiatrian merkitystä lääketieteen erikoisalana.
-- Taloudellisena kriisiaikana korostuivat historiaan kytkeytyvät mielikuvatason arvostuskysymykset. Avohoidon kehittäminen ei enää seurannut sairaansijojen vähentämistä. Psykiatrisen erikoissairaanhoidon menetykset lamanhoitotalkoissa olivat korostuneen suuret, kertoo asiaa tutkinut lääketieteen lisensiaatti Juha Hyvönen.
Tilastoinnin puutteiden vuoksi tarkkoja taloudellisia menetyksiä ei voida arvioida luotettavasti. Yhden arvion mukaan psykiatrisen erikoissairaanhoidon resurssit vähenivät 90-luvun aikana 26 prosenttia. Laman aikoina esitettiin myös arvioita, että vähennykset olisivat olleet 40 tai jopa 60 prosenttia.
Mielenterveyspalvelut hajaantuivat 1990-luvulla voimakkaasti, ja päätösvaltaa siirtyi merkittävästi uusille tahoille, pois alan ammattihenkilöiltä ja kuntatasolle saakka. Psykiatrinen ja muu erikoissairaanhoito olivat yhdistyneet hyvin pitkän erillisyyden historian jälkeen vasta 1991. Järjestelmää muokkasivat syvän talouslaman lisäksi myös ensimmäinen mielenterveyslaki, vuoden 1993 valtionosuusuudistus ja muut julkishallinnon suuret muutokset.
Mielenterveyspalvelut vasta muotoutumassa
Hyvönen on Kuopion yliopistossa perjantaina hyväksytyssä väitöskirjassaan tarkastellut 1990-luvun tapahtumia osana historian pitkää jatkumoa.
-- 1990-luvun tapahtumat toimivat tuoreena muistutuksena psykiatrian vahvasta sidonnaisuudesta kulttuurillisiin ja taloudellisiin tekijöihin.
Hän arvioi, että uudenlainen mielenterveyspalvelujen järjestelmä on vasta muotoutumassa, ja mielenterveystyön kokonaisuus vaatii uusia avauksia yhteiskunnan eri tasoilla. Resursseja joudutaan kohdentamaan joka tapauksessa uudelleen. Palvelujen tilaa ei voida arvioida vain niihin käytettävien rahasummien perusteella.
Hyvönen toteaa yleisenä linjauksena, että mielenterveyspalvelut on saatava lähelle käyttäjiä ja muuta terveydenhuoltoa.
-- Mielenterveys käsitteenä ja mielenterveyden palvelujärjestelmän pitäisi olla keskeisesti läsnä arjen yhteiskunnassa. Tavoitteena pitäisi olla aito kokonaisvaltaisuus ihmisen kohtaamisessa.
Häpeän stigman ja ennakkoluulojen tutkija arvioi eläneen niin pitkään lähinnä siksi, että psykiatriset sairaudet oli hallinnollisestikin järjestetty erilleen muusta terveydenhuollosta ja yhteiskunnasta.