Lemmikkien terapeuttinen merkitys on tuttu Oulun kaupungin psykiatrian ylilääkäri Mikko Naaralalle, joka saattaa jopa kehottaa asiakasta hankkimaan lemmikin.
"Yksinäiselle tai masentuneelle ihmiselle voisin joskus suositella lemmikin ottamista. Ei lemmikki tietenkään kävisi sairauden hoitona, mutta mielialan tukemisena. Niillä on tosi iso merkitys ihmisen mielenterveydelle, sekä seuran ja läheisyyden tarpeelle", Naarala kertoo.
Naaralan mukaan ihmisen ja eläimen suhde voi parhaimmillaan olla läheisempi kuin kahden ihmisen välillä. Hän puhuu jopa sielujen sympatiasta.
"Eläimen kanssa vuorovaikutus on erilaista kuin ihmisen kanssa. Eläimet ovat pehmeämpiä ja suorempia ja hoidon yhteydessä puhutaankin paljon lemmikeistä. Varsinkin yksineläjälle koiran tai kissan merkitys voi olla suuri. Terapiassa on monta kertaa itketty koiran kuolemaa", Naarala sanoo.
Tärkeää olisi kuitenkin se, että lemmikki ei korvaa ihmissuhteita, vaan tuo niihin jotain lisää. Lemmikki ei tarjoa Naaralan näkökulman mukaan vain rutiineja päivään, vaan sitäkin tärkeämpänä hän pitää mahdollisuutta tunnetilojen jakamiseen toisen elävän kanssa.
"Eläin ei ole kivi. Sen reaktioiden kautta voi löytää itsestään hellyyden ja huolenpidon tunteita, sellaisia ominaisuuksia, joita ei ihmisten kanssa ehkä pysty toteuttamaan."
Eläimen lajilla ei niinkään ole merkitystä. Koira on eniten ihmisestä riippuvainen, kissa taas itsenäisempi, mutta silti syliin otettava. Myös pienemmät lemmikit tai vaikkapa akvaariokalat opettavat lasta tai aikuistakin vuorovaikutukseen ja huolehtimiseen.
"Eläinten merkitys mielenterveydelle on lähes poikkeuksetta positiivinen", Naarala tiivistää.
