Harva urheilija on Suomessa pystynyt omassa lajissaan vastaaviin saavutuksiin kuin Janne Ahonen mäkihypyssä, ja harvalla on kanttia lopettaa aktiiviura tällä tavoin: hyvän kauden jälkeen yhä menestyvänä, ja ilmoittamalla keskittymisestä pitkälti koti-isän rooliin.
Jospa tämä saisi muitakin kiireisiä isiä huomaamaan, että elämän tuossa vaiheessa sittenkin tärkein tehtävä odottelee kotona?
Ahosen perheen kuusivuotias juniori opettelee jo mäkihyppyä isän opastamana, mutta ehkä lajin tulevaisuutta Suomessa ei kannata ihan vielä pojan harteille kaataa. Toinen Janne eli Janne Happonen on lähimpänä paikkaajan roolia. Aika näyttää.
Suomessa on nähty erilaisia menestyneitä mäkihyppääjiä ja erilaisia tapoja lopettaa ura, ja siinäkin parhaat tyylipisteet menevät selkeästi Ahoselle.