Seinäjoen Provinssirock käynnistää perinteisesti kotimaisen festivaalikesän rockmusiikin osalta. Tämän vuoden Provinssin avausperjantai jää jalkoihin moneen muuhun vuoteen verrattuna. Sää suosi, mutta esiintyjälistasta puuttui se tärkeä varsinainen vetonaula. Paikalla oli silti mukavasti 17 500 henkeä.
Järjestäjät olivat kuitenkin viisaasti panostaneet uusiin, kiinnostavalla tavalla erilaisiin suomalaisiin artisteihin. Päälavalla festivaalin avasi edellisvuotisella Kovemmat kädet -albumillaan suursuosioon noussut PMMP, jonka estoton sekoitus poppia, rockia ja konemusiikkia uppoaa omaleimaisella tavallaan yhtä lailla metallikansaan kuin paritalon kokoisia kertosäkeitä kaipaavaan festivaaliväkeen. Pienemmillä lavoilla yleisöä valloittivat Matti Johannes Koivun iskelmälliset poplaulelmat, Reginan kotikutoinen ja tarttuva elektropop sekä TV-resistorin eklektinen naivismi.
Suurista kansainvälisistä nimistä ensimmäinen oli hollantilainen Within Temptation, jonka tehokas peruskonsepti on riisua Nightwishin oopperametallista turhat rönsyt - siis ooppera ja metalli - pois ja tarjoilla sekoitus tarttuvien popkoukkujen kera. Tuomas Holopaisen poppoon lisäksi Within Temptationin musiikissa on kaikuja Evanescencesta, Siouxsie & The Bansheesta ja 80-luvun goottirockin melodisemmalta laidalta. Musiikkia enemmän huomiota kiinnitti laulajatar Sharon den Adelin musta korsetti, johon sonnustautuneena luulisi olevan vaikea edes hengittää, saati sitten laulaa.
Telttaan sijoitetulla, pohjalaisittain nimetyllä Isoolla Lavalla perjantain päätti ruotsalainen The Ark, jonka eeppinen glam rock toimii kuin tauti pitkälti juuri palindrominimisen laulajan Ola Salon lavakukkoilun ansiosta.
Imitaattori
Suomen suvessa
Amerikkalainen Alice In Chains lukeutui siihen bändikatraaseen, joka vyöryi pinnalle Nirvanan, Pearl Jamin ja kumppaneiden 15 vuotta sitten tarjoamassa grungehöykytyksessä.
Alice In Chainsin solisti Layne Staley kuoli huumeisiin neljä vuotta sitten. Bändiä ei enää pitäisi olla olemassakaan, eikä sitä tavallaan olekaan.
Mutta comeback on näemmä tehtävä hinnalla millä hyvänsä. Uusi solisti William DuVall on hyvä imitaattori, mutta eipä juuri muuta. Nykyinen Alice In Chains on tiukka kuin Within Temptatationin laulajan korsetti, mutta kukapa haluaisi nähdä keikalla The Doorsin, jossa on Jim Morrisonin tilalla solistina Tommi Läntinen tai Olli Lindholm. Nykyinen Alice In Chains on kaikesta hyvyydestään huolimatta tarpeeton bändi.
Taivas
löi tulta
Seinäjoen perjantain hehkeimmästä tunnelmapalasta vastasi supisuomalainen Teräsbetoni. Yhtyeen melodinen metalli on niin jylhää, että se alkaa melkein naurattaa. Teräsbetoni ei ylitä mahtipontisuusrimaa siltä kohtaa missä rima on mahdollisimman alhaalla vaan tekee suorastaan uuden maailmanennätyksen.
Teräsbetoni höyryää soturimetallillaan kerrassaan isänmaallisiin tunnelmiin ja yleisön reaktioista voi päätellä, että Teräsbetonin kertosäkeet on kuin luotu yhteislaulun tarpeisiin.
Vuosien varrella on saanut kuulla lukemattomia kertoja, kuinka vaikea, hankala tai suorastaan mahdoton esiintymispaikka Provinssirockin saarilava on.
Saarilava on yleensä ollut maineensa veroinen ja tarjonnut vuosien mittaa kasapäin kelvottomia esityksiä. Teräsbetoniin saarilavan kirous ei tehonnut. Yhtye soi suorastaan julmetun komeasti, mutta jaksoi siitä huolimatta tuoda ilkikurisen virneen kuuntelijan suupieleen. Teräsbetoni itse nauraa vasta matkalla pankkiin.
Provinssirockin lauantaille Provinssirockin järjestäjät ovat varanneet suuren urheilujuhlan tunnelmaa. Suomirockin vientimoukari HIM pyörittää perinteisesti suomalaista yleisöä melkein samaan malliin kuin Argentiina vastustajiaan jalkapallon MM-kisoissa. Lauantaina Provinssirockissa juhlii järjestäjän ilmoituksen mukaan vähintään 21 000 rockmusiikin ystävää.