Pro­vins­sin ve­to­nau­la Ville Valo lauloi puo­li­va­loil­la

Avausnumero Buried Alive by Love sujui molemminpuolisessa tunnustelussa, Rip Out the Wings of a Butterfly nostatti hysteriaa jo hieman taaempanakin ja kolmantena kuullun Right Here in My Armsin aikana HIMillä oli edessään kiljuva ja kiiltävin silmäkulmin lavalle tuijottava festivaalikentän täyttävä ihmismeri.

Avausnumero Buried Alive by Love sujui molemminpuolisessa tunnustelussa, Rip Out the Wings of a Butterfly nostatti hysteriaa jo hieman taaempanakin ja kolmantena kuullun Right Here in My Armsin aikana HIMillä oli edessään kiljuva ja kiiltävin silmäkulmin lavalle tuijottava festivaalikentän täyttävä ihmismeri.

Silti: ei oikein lähtenyt. Provinssirockin lauantain pääesiintyjäksi kiinnitetty HIM onnistui vetonaulan tehtävässään, mutta keikka jäi kauas ikimuistoisimmasta HIMistä.

Itse asiassa hyvin kauas. Liekö kesän ainoan kotimaan keikkansa Seinäjoella soittanut HIM purkanut terävimmän latauksensa äskettäisellä Yhdysvaltojen kiertueellaan.

Etenkin keikan alkupuolella Ville Valo lauloi vaisusti ja esiintyi läpi keikan tavalla, jossa maailmanmiehen tyylikäs renttuilu ja charmantti nuhjuisuus vaihtuivat hienoiseen ylimieliseen välinpitämättömyyteen.

Ulkoisesti HIM oli oma vähäeleinen itsensä. Rennosti mikrofoniin nojailleen ja ketjussa tupakoineen Valon lisäksi nähtävää tarjosi lähinnä basisti Mige Amourin rähjä-look ja rumpali Kaasun irvistelyt.

Kappaleiden välissä muutaman huvittavan jutun kertonut Valo turisi myös vähemmän hauskasti. Nyt tiedämme itsensä pohjalle tykittäneen heroinistin tarinan Killing Lonelinessin taustalta sekä sen, ettei Behind the Crimson Door kerro anaaliseksistä.

Seinäjoella HIM onnistui vanhan metallisävyisen materiaalinsa kanssa. Chris Isaak -laina Wicked Game soi setin ensimmäisenä kohokohtana ja pian perään kuultu Your Sweet 666 toimi myös.

Ja kun Ville Valo murisi käyntiin It´s All Tearsin, ei Kornin peruuntumista tainnut muistaa enää kukaan.

Viikonvaihteen ankarimmat tärinät tarjosi rockin yltiölahjakkaan outolinnun Devin Townsendin johtama Strapping Young Lad, jonka pommikonemetalli oli hurjaa mutta virkistävää kuultavaa.

Tekninen suorittaminen on yksi näkökulma Strapping Young Ladiin, mutta taiturimaisen vimmansa lisäksi yhtye on niitä harvoja metallinimiä, jotka voi laskea aikamme kiinnostavimpien musiikintekijöiden joukkoon. Kuulijoiden onneksi Townsend laulaa ja soittaa kitaraa tyylitajuisemmin kuin kampaa tukkansa.

Ilmoita asiavirheestä