"Jos lukija pääsee kiinni näin kiinnostavaan kirjailijaan kuin Marcel Proust, se on elämän pelastus. Sen jälkeen ei tarvitse mitään depressiolääkkeitä: Proustissa riittää aina niin paljon uutta ja mielenkiintoista luettavaa", sanoo suomentaja Annikki Suni.
Sunin kääntämä Jälleenlöydetty aika päättää ranskalaiskirjailija Marcel Proustin pääteoksen, Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjan suomennosurakan.
Viimeinen osa ilmestyy 39 vuotta Pirkko Peltosen ja Helvi Nurmisen suomentaman ensimmäisen niteen Swannin tie: Combray jälkeen.
Vaikka kokonainen sukupolvi on vaihtunut ensimmäisen ja viimeisen osan välillä, voi kymmenosaisen ja monituhatsivuisen romaanisarjan päätös toimia nykylukijalle aivan hyvin myös koko Proust-sarjan aloituksena.
"Jälleenlöydetystä ajasta voi aivan hyvin aloittaa Proustiin tutustumisen. Viimeisessä osassa sarjan kaikki langat solmitaan yhteen. Ihmiset ovat samoja, joista on ollut aiemmin puhetta ja olen tehnyt vielä loppuun pienen listan romaanissa esiintyvistä henkilöistä - sieltä voi tarkistaa, jos ei heti muista kuka kukin on", Suni mataloittaa klassikon lukemiskynnystä.
Suomentaja myös uskoo, että viimeinen jakso sytyttää lukijassa halun kahlata koko romaanisarja läpi; syntyy polte kulkea kirja kirjalta ja rivi riviltä läpi sen taidokkaan matkan, jolle Proust lukijansa vie.
Polveilevia lauseita,
hulvattomia jaksoja
Annikki Suni pitää suurena kunniana sitä, että hän pääsi mukaan suomentamaan Proustin pääteosta.
Tehtävää oli kaavailtu alunperin Inkeri Tuomikoskelle, joka suomensi ensimmäisen osan ilmestymisen jälkeen kahdeksan seuraavaa nidettä vuosina 1977-2003. Vaativa käännöstyö jäi viimeistä sinettiä vaille valmiiksi Tuomikosken kuoltua syksyllä 2004.
Kun viimeiselle osalla tarvittiin kääntäjää, niin katseet kääntyivät Suniin.
"Otavalla muistettiin, että olen ollut aina Proustista innostunut ja manifestoinut selvästi haluni kääntää Proustia. En pannut kynttilää vakan alle, koska Proust on kirjailija, josta olen aina tykännyt ja johon olen jäänyt koukkuun", sanoo jo 1980-luvulla Karistolle Proustin Päivällisvieras ja muita kertomuksia -teoksen suomentanut Suni.
Sunin mukaan Proustin kääntäminen ranskasta suomeksi oli todellinen haaste.
Romaanisarjan kieli voi olla samanlaista aivovoimistelua myös lyhyisiin ja iskeviin, lähes selkokielisiin lauseisiin tottuneille nykylukijoille.
"Proustin virkkeet ovat paikoin valtavan pitkiä kasautumia, jossa predikaatti tulee vasta jossain lopussa. Olen silti säilyttänyt suomennoksessa uskollisesti Proustin rakenteen enkä ole pilkkonut mitään, vaikka lauseiden katkaiseminen olisi tehnyt hyvää välillä. Uskon, että Proust itse olisi voinut muokata virkkeitä, jos hän olisi saanut tehdä kirjasarjan itse loppuun - tämän Jälleenlöydetyn ajan ovat viimeistelleet hänen veljensä ja Jean Paulhan."
Polveilevista virkkeistä huolimatta Proust ole mikään puiseva, lukijansa uneen tuudittava jaarittelija, vaan välillä jopa hervottoman hauska kirjailija.
"Esimerkiksi ruhtinatar de Guermantesin niin sanotut naamiaiset on aivan loistavan riemastuttava jakso tässä viimeisessä osassa", Suni korostaa.
Sanoista ja lauseista syntyy katedraali
Marcel Proust pohtii Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjan viimeisessä osassa paljon kirjailijan kutsumusta.
Kirjan kertojaminän mukaan hänellä ei ole mitään lahjoja eikä hän voi kuvitellakaan, että hänestä tulisi mitään kirjailijaa.
Yhtäkkiä hän oivaltaa, että taide on keino tavoittaa menneisyys ja löytää aiemmin koetut aistimukset nykyhetkessä.
Kirjan kirjoittaminen voi alkaa - Proust pääsee siis kaiken alkuun vasta lopussa.
"Proust vertasi romaanisarjan kirjoittamista katedraalin rakentamiseen. Hän kirjoitti Jälleenlöydetyn ajan viimeiset lauseet heti, kun hän oli kirjoittanut kirjasarjan alun. Marcel Proust tiesi, millainen katedraali Kadonnutta aikaa etsimässä -kokonaisuudesta tulee", suomentaja Annikki Suni ihailee.
Marcel Proust: Jälleenlöydetty aika. Suom. Annikki Suni. (Otava 2007) ilmestyy alkavalla viikolla.