Vancouver Suomi ryhdistäytyi yhdessä yössä jääkiekon olympiaturnauksen painajaismaisesta USA-välierästään. Slovakiaa vastaan Leijonat oli hereillä alusta lähtien, joskin vaikeuksia riitti pronssipelissäkin.
- Koko turnaus oli meiltä vähän samanlainen kuin tämä (Slovakia-) ottelu. Turnaus alkoi hyvin, sitten tuli nihkeämpää, mutta tiukassa paikassa pystyttiin USA-ottelun avauserää lukuun ottamatta korjaamaan, päävalmentaja Jukka Jalonen näki.
Välierän päättymisen ja pronssiottelun alkamisen väliä oli vajaat 28,5 tuntia.
- Kovassa paikassa oltiin välierän jälkeen... Matsin jälkeen pidettiin pieni palaveri, ja pelaajien silmistä kyllä näki, että seuraavana päivänä oltaisiin valmiita.
- Nollattiin se USA-peli. Kun bussi lähti hallilta, välierä oli historiaa, Jalonen muisteli.
Itsestäänselvyys ryhtiliike ei ollut.
- Ei välierän unohtaminen helppoa ollut, ei pelaajille eikä muille. Kyllä se mielessä kummitteli. Sitä yritti auttaa pelaajia, psyykata.
Vuoristorataa loppuun saakka
Suomi päästeli vuoristorataa turnauksen loppuun saakka. Pronssiottelussa kolmas erä päättyi nousuosuuteen.
- Ensimmäinen erä oli meiltä tasapainoista pelaamista, mutta toisessa meinasi paketti kaatua erikoistilanteisiin. Näytti oikeasti pahalta, mutta joukkue osoitti luonteensa. Kolmannessa erässä leijona alkoi ärjyä.
Valmennusjohto sai Slovakia-pelissä arvovaltaista tukea, kun kapteeni Saku Koivu käytti toisella erätauolla pukuhuoneessa kannustavan puheenvuoron.
- Valmentaja voi toivoa ja ehdottaa kaikenlaista, mutta useimmiten homma lähtee kokeneemmista pelaajista, päävalmentaja Jalonen ymmärsi.
Suomen lailla ikääntynyt Slovakia janosi pronsseja, mutta yliote kirposi Niklas Hagmanin olkapäästä kimmonneen 2-3-kavennuksen jälkeen.
- Nämä ovat pitkälti henkimaailman juttuja. On ihan eri asia pelata 1-3:ssa kuin 2-3:ssa. Siinä Slovakia meni kohmeeseen, ja hyödynsimme ne muutamat hetkemme, momentumin.
