Harvoin on arvokisamitali aiheuttanut sellaista epätietoista pettymyksen tunnetta, kuin naisten sprinttiviestin pronssimitali tiistaina Pragelatossa. Maastohiihdon naisten valmentaja Ismo Hämäläinen puki tunteen suorimmin sanoiksi.
-- Mitalitavoite täyttyi, mutta väärää väriä.
Aino-Kaisa Saarisen ja Virpi Kuitusen parivaljakko haki kilpailusta Suomen ensimmäistä naishiihdon viestikultaa sitten 1989 Lahden MM-hiihtojen, mutta tällä kertaa Ruotsi ja Kanada iskivät viimeisellä osuudella karkuun Kuituselta. Kuitunen olikin valmis ottamaan kultamitalitta jäämisen omaan piikkinsä.
-- Onneksi Aino-Kaisa oli tänään hyvä, Kuitunen tunnusti ja valitteli lihaksistonsa löysää oloa.
-- Hiihto parani, mutta loppuun ei enää löytynyt (iskua). Kaksi oli parempaa, Kuitunen kuvasi tappiotaan Ruotsin ankkurille Lina Anderssonille ja Kanadan Beckie Scottille.
Reilu viikko sitten maailmancupissa juhlinut Kuitunen oli tiistaina suomalaisista se, jonka hiihto ei ollut parhaimmillaan. Sen sijaan Saarinen oli suorastaan loistavassa iskussa, ja hän iloitsikin joukkuekaveriaan vapautuneemmin mitalista. Se oli hänen uransa ensimmäinen arvokisoista.
-- Ensimmäiset olympialaiset, ensimmäinen startti ja heti mitali. Ja itseltä vielä loistava suoritus. Ei tämä olisi voinut paremmin alkaa, Saarinen herkisteli, mutta muistutti, että hän oli tiistaina kuitenkin vain 50 prosenttia mitalista.
Hollolalaisen vire lupaa hyvää hänen henkilökohtaiselle päämatkalleen kymmenen kilometrin perinteisen hiihtotavan kisaan, joka on ohjelmassa torstaina.
-- Olen elämäni parhaassa kunnossa. Viime päivinä kaikki on mennyt niin älyttömän hyvin pään kannalta ja harjoituksissakin kaikki on sujunut, Saarinen sanoi.
"Pään kannalta" tarkoitti sitä, että Saarisen aika kisapaikalla on kulunut hyvin eikä oman startin odottaminen ole aiheuttanut turhautumista.
Mummi saa nähdä mitalin
Kuitunen muistutti Saariselle kisan jälkeen, että tämä pääsee pronssin ansiosta nyt näyttämään mummilleen olympiamitalia.
-- Kävin joulun aikaan Orimattilassa vanhainkodissa tapaamassa mummia ja sanoin hänelle, että tulen sitten olympialaisten jälkeen näyttämään hänelle mitalia. Mummi, jo aika pahasti dementoitunut, hipelöi sitten kaulassani roikkunutta avainnippua ja kai hän jotenkin tajusi, että olin menossa aika tärkeisiin kisoihin, Saarinen kertoi ja liikuttui kyyneliin.
Vaikka äidinäiti joutuu odottamaan mitalin näkemistä maaliskuulle, Saarisen Liisa-äiti ja Olavi-isä pääsevät onnittelemaan tytärtään nopeammin. He ovat olympialaisissa paikalla, kuten on Saksassa töissä oleva Saarisen avomies, entinen SM-tason koripalloilija Tom Gustafsson.
-- On kiva, että pystyy jakamaan elämän parhaat hetket tärkeiden ihmisten kanssa, 27-vuotias Saarinen sanoi ja vahvisti kysyttäessä, että pronssimitalin voittaminen oli hänen tähänastisen elämänsä paras hetki.
Kuitusen tunnelmat alamaissa
Kuitusella positiiviset tunteet eivät olleet ollenkaan niin pinnassa kuin Saarisella kisan jälkeen. Pronssi oli silti hänellekin uran ensimmäinen olympiamitali, sillä Salt Lake Cityyn hän ei päässyt edes yrittämään jouduttuaan Lahden MM-hiihtojen jälkeen kahden vuoden kilpailukieltoon.
-- Lähdetään sitten siitä näkökulmasta, että mitali tuli heti ensimmäisestä olympiakilpailusta, Torinon kisoihin kultatavoittein lähtenyt Kuitunen sanoi.
Tuota lausetta ennen puhe pyöri hänen lihaksistonsa löysän olon ympärillä. Kuitunen tunsi flegmaattisuutta jo aamulla, yritti herätellä lihaksiaan suhteellisen kovalla aamulenkillä, mutta ei onnistunut.
-- Ehkä Davosin maailmancupin jälkeen tuli liian pitkä kisatauko, sanoi Kuitunen, joka jätti olympialaisten avausmatkan takaa-ajon väliin keskittyäkseen sprinttiviestiin ja päämatkalleen 10 kilometrille.
-- Voi olla, että tämä kisa oli hyvä lihaksille jatkoa ajatellen, Kuitunen totesi.