Harvemmin seitsenpäinen miesjoukko pääsee ravintolaan pesäpallomailan kanssa ilman mukinoita. Mutta jos ryhmä on niin rempseä, ystävällinen ja rauhallinen kuin Oulun Tarmon juhlapukeinen pesäpallojoukkue, saa peliväline seurata ruokapöytään saakka.
Kyseessä ei ole mikä tahansa lounas, vaan Tarmon värejä edustaneiden pelaajien ensimmäinen tapaaminen puoleen
vuosisataan.
"Minä olen nähnyt kaikki nämä miehet viimeksi vuonna 1959", vahvistaa joukon juniori Tauno Holappa.
Kymmenen hengen joukkueesta paikalle saapui seitsemän, Holappa, Jarmo Kettumäki, Reino Kaarela, Jekra Koivunen, Pentti Ikonen, Pauli Kiiskinen ja Veikko Ervasti. Kolme pelimiestä on siirtynyt jatkamaan uraansa yläkerran keinonurmelle.
"Jos ikäkeskiarvo on yli 70 vuotta, on tällainen osanottajamäärä aika harvinainen. Kaikki kutsutut tulivat Jyväskylästä ja Helsingistä asti", valmentajan ja huoltajan virkoja toimittanut Kettumäki ihastelee.
"Kai me vielä 50 vuoden päästä näemme", heittää Holappa ja saa aikaan naurunremakan.
Pesäpalloa miehet pelasivat tosissaan. Vuosina 1957-1963 TUL:n mestaruussarjasta kirkkain saavutus oli pronssi vuonna 1958. Silloin peli ja puitteet olivat toisesta maailmasta nykymenoon verrattuna.
"Välineet ovat kehittyneet paljon. Pelimatkat teimme pienellä bussilla. Yöt nukuimme työväentalon painimolskilla, ei silloin ollut hienoja hotellihuoneita. Seura oli köyhä, ja kaiken kustansimme itse. Mutta henki oli hyvä ja vaimojen tekemät eväät maistuivat", Kettumäki muistelee.
Jaksopelille kyytiä
Peli itsessään on Tarmon miesten ajoista nopeutunut. Myös taktikointi on lisääntynyt jaksopelin takia. Kahden jakson pelitapa saa aikaan vilkkaan keskustelun.
"Minä en pidä jaksoista, sillä parempi ei välttämättä voita. Eihän se ole oikein, että se, joka lyö eniten juoksuja, voi silti hävitä. Siirtymällä normaalista yhdeksästä vuorosta jaksoihin pesäpallosta tehtiin veikkauspeli eikä se palvele itse lajia", kritisoi Holappa.
Konkarit harmittelevat, että pesäpallo joutui alamäkeen lajin omien ihmisten käsittämättömien sopupelien takia. Myös media saa kuulla kunniansa siitä, ettei yleisö löydä katsomoihin entiseen tapaan.
"Jos lajista kirjoitettaisiin innostavasti, niin olisi porukkaa katsomossa. Kiteellä ja Sotkamossa autoja riittää kentän lähettyvillä pitkiä letkoja", Ikonen jyrähtää.
Usko kansallislajin paluuseen on kova. Joukkueen kapteenin Ervastin mukaan ratkaisu löytyy maakunnista.
"Pattijoki nousee", Ervasti toteaa.
Ervasti uskoo myös, että naispesäpallo nostaa profiiliaan.
"Naisten peli on kehittynyt paljon. Heitot ja juoksu ovat nykyään niin luonnollisia. Ja heittäytymiset on komeata katsottavaa."
Maila on kulkenut matkansa pöydän ympäri ja saanut varteensa jokaisen paikallaolijan nimikirjoituksen. Se saa toimia muistona 25 vuoden kuluttua seuraavassa tapaamisessa - tai mikseipä 50 vuoden kulutua.
LOTTA ERONEN