Se oli kiitettävä aktiivisuuden osoitus kaupungin kulttuurilaitokselta.
Kirjaston normaalia toimintaa ei keskeytetty konsertin ajaksi, joten yleisö saattoi vapaasti poistua ellei tarjonta miellyttänyt.
Liikettä tapahtuikin molempiin suuntiin, mutta reilut puolitoista tuntia oman kaupungin elmua ei ehtinyt muodostua kenellekään ylitsepääsemättömän raskaaksi kokemukseksi.
Oulu tunnetaan musiikin esittäjien paikkana, mutta Vänmanni Promsissa päähuomion saivat vaihteeksi oululaiset säveltäjät, joita kirjaston verkkokin esittelee: Leevi Madetoja, Juha Ojala, Tapio Lappalainen, Mika Rännäli, Olli Roman, Yrjö Mikkonen, Erik Tulindberg, Kari Kuosmanen, Jouko Tötterström, Jukka Ruohomäki ja Jouni Kesti.
Elävien runoilijoiden klubin sävelversion kuunteleminen synnytti akuuttia tiedon tarvetta.
Ei kun netti auki ja vielä jälkikäteen tutkailemaan, mitä sivut paljastavat konsertin säveltäjistä ja sävellyksistä.
Leevi Madetojan Kevätunta ja Onnelliset - "Kuoromusiikki kaiken kaikkiaan oli Madetojan alaa", valistaa verkko.
Kirjaston sivuilta ei vain löydy analyyttistä selitystä esimerkiksi sille, miksi nämä Madetojan teokset ovat niin vaativia jopa Oulun kamarikuoron kaltaiselle osaavalle kokoonpanolle. Esityksessä kuoron sointi on koko ajan hilkun verran rauhaton.
Juha Ojalan Kolme laulua Pentti Saaritsan runoihin - Nytpä elektronisesta tietolippaasta alkaa löytyä tiukkaa asiatekstiä.
"Affektit ovat Ojalalle tärkeitä ja siksi hänen soinnutuksessaan kuulee mm. sekunneista rakentuvien klusterien ja avonaisista intervalleista koottujen sointujen välistä vastakkainasettelua. Joskus Ojala interpoloi keskussoinnun sävelillä. Lauluosuus on kaikissa lauluissa verrattain melodinen."
Ymmärtää kuka ymmärtää. Myönteisen pirteä on kolmen laulun esitys, vaikka Nina Jokelan sopraano jää hiukan Anu Räihälän pianon jalkoihin.
Tapio LappalaisenScordatura Suite for Quitar - "Siinä kitara viritetään niin, että dissonoivien harmonioiden tuottaminen on muusikolle soittoteknisesti yhtä luontaista kuin yleensä konsonoivien."
Kristian Kokko joutuu näppäilemään viime vuonna sävellettyä teosta epäkiitollisesti taustahälinän keskellä. Riitasointuisten harmonioiden luonnollinen välittyminen kärsii vahvistettunakin betonikolossin akustiikasta.
Mika Rännälin Aforismit - Sävelletty vuonna 1999. Rännälin ensimmäisiä pianoteoksia. Siisti tulkinta pianisti Hannu Hirvelältä.
Olli Romanin Jousikvartetto aamu-unisille - "Teos pohjautuu mm. omiin kokemuksiin aamuvirkkujen erilaisista suhtautumistavoista aamu-unisiin."
Kuten tiedämme, ensin olivat sanat ja elkeet.
Korvakuulolta on jokseenkin mahdotonta tehdä oikeita johtopäätöksiä Romanin persoonallisesta ja humoristisesta ilmaisusta. Pitäisi ehkä päästä fyysisesti lähemmäksi, näköetäisyydelle, ymmärtääkseen koko jujun. Nietos-jousikvartetille jää vielä välitystehtävää kerrakseen.
Yrjö MikkosenUnikuu ja Kuun vene - "Mikkosen tuotannossa laulut ovat keskeisessä asemassa. Ne heijastavat ehkä parhaiten hänen estetiikkaansa paitsi tunnelmoinnillaan ja impressionistisilla vivahteillaan myös tekstivalinnoillaan."
Totta, Mikkonen "liikkuu tyylillisesti romantiikan ja impressionismin maastoissa". Esitys hengittää musiikinhistorian kanssa sovinnossa elävin melodioin ja harmonioin sopraano Virve Karénin ja pianisti Markus Vaaran käsittelyssä.
Erik Tulindbergin Jousikvartetto nro 6, Minuetto - Seinältä tuttu silhuettikuva soi. Nietos-kvartetille vielä yllättävän kova pala esitettäväksi.
Kari Kuosmasen Pianosonaatti nro 2 b-molli - Opusnumero vasta seitsemän. "Säveltäjän tulee hankkia käyttöönsä laaja keinovalikoima...", huomautetaan netissä.
Alkaen Haydnista ja Mozartista, omaa väriä harkitusti lisäten, jatkuu kuulijan ajatus Hannu Hirvelän tulkitessa wieniläisromanttista Kuosmasta hyvin selkein jäsennyksin.
"Sonaattia laatiessaan Kuosmanen ensimmäistä kertaa käytti tietoisesti tyylipastisseja affekteja muodostaakseen", nyökkää myös verkkotietäjä.
Jouko TötterströminCinematic Characters - "Kantaesitys Oulun Tulindbergin salissa 13.2.2004."
Pianon yliopettaja yllättää säveltäjäntaidoillaan. Kollega Erkki Virtanen kehui Tötterströmin jousiorkesterille ja lyömäsoittajille kirjoittamaa teosta tuoreeltaan jo kantaesityksen yhteydessä.
Jukka Ruohomäen Neurovelho-sarja - Velho itse kumartuneena äänipöydän namikoiden päälle, joita hän hiplaa hartaudella.
"Neurovelho-kuunnelmien musiikit syntyivät Yleisradion Kokeilustudiolla Pasilassa. Siellä oli jo 1980-luvun lopulta lähtien ollut ProTools -kovalevyäänitysjärjestelmä, jolla saattoi toistaa samanaikaisesti neljää ääniraitaa. Siihen tutustuminen oli Ruohomäelle 'tajunnanräjähdys'."
Neurovelhomaisema muuntuu luonnollisesti, muttei varsinaisesti johda mihinkään. Tehoste-vaikutelma väreilee ilmassa, ilman suurempia pläjäyksiä.
Sulava finaali-siirtymä Ruohomäestä Jouni ja Joni Kestin improvisaatioon Eräs tekotapa - "Pitkään Kestin sävellykset pohjautuivat vahvasti kulloinkin teosta varten kootun yhtyeen improvisointiin."
Jazzmiehen musiikilliset juuret kuvastuvat kompeissa. Jouni Kestin settityöskentely on 1970- ja 1980-lukujen kulta-ajoista selvästi kangistunut, mutta helposti tunnistettavalla tavalla hän yhä rytmejään jakaa ja pinoaa.
Nuori Joni Kesti antautuu pianon ääressä musiikin virtaan herkemmin ja taipuisammin kuin isänsä. Kaikesta huolimatta ei jää epäilystä siitä, kumpi osapuoli lyö paternaalisesti tahtia.
Musiikin ja säveltäjien Oulu-verkkosivuston julkaisupäivän illaksi oli kaupunginkirjasto järjestänyt oululaisille taidemusiikin säveltäjille ja esittäjille kävelykonserttityyppisen tilaisuuden kirjastotalon ala-aulaan otsikollaVänmanni Proms.