Yliopiston kuudennessa promootiossa vihittiin lauantaina yhteensä 252 tohtoria. Juhlallisuudet Linnanmaalla kestivät oletettua pitempään, joten perinteinen promootiokulkue lähti liikkeelle Mannerheimin myöhässä aikataulusta. Hilkka ja Pauli Prinkkilä saapuivat Kirkkokadun varrelle kulkuetta katselemaan jo hyvissä ajoin kolmen maissa. He halusivat paraatipaikalle, ettei heidän silmiensä erityiskohde vain lipuisi huomaamatta ohi.
”Täytyihän EbbaAskosta tulla katsomaan. Hän on 79-vuotias tohtori”, Pauli Prinkkilä kehui. Askonen, Oulun kaupungin entinen nuorisosihteeri ja läänin nuorisoasiainsihteeri, vihittiin lauantaina filosofian tohtoriksi ja väitellyt hän on viime vuonna.
Pian Prinkkilät saivat nähdä haluamansa, kun vasta vihityt tohtorit marssivat ohitse. Miekkaa he pitivät vasemmassa kädessään ja kainalossa kulki tohtorin arvon vahvistava diplomi. Tohtorien perässä kulkivat muun muassa heidän seuralaisensa, joten kulkueelle kertyi pituutta useamman korttelin verran,
”Yllättävän mukavasti tänne on kertynyt katselijoita. Onhan tämä meidän oululaisten oma juhla”, Hilkka Prinkkilä kiitteli yleisömäärää.
Linkki tieteestä käytäntöön
Promootion pääjuhlan puheissa viitattiin tieteen perinteiden muuttumiseen. Promoottori, professori Sven-Erik Hjelt totesi, että vaikka tohtoreiden määrä kasvaa, tutkimuskysymysten löytäminen muuttuu entistä haastavammaksi.
”Tieteellisen merkittävyyden rinnalle nousee entistä useammin tutkimusaiheen yhteiskunnallinen tai teknistaloudellinen merkitys. Eri kriteerein valitut niin sanotut painoalat ohjaavat rahoituksen kautta myös tohtoreiksi aikovien aihevalintojen”, Hjelt pohti puheessaan.
Hän arveli, että tutkijoiden toiveet ja odotukset eivät aina vastaa nykyajan näkemyksiä tutkimuksen painoaloista ja tulosten hyödynnettävyydestä. Perustutkimuksen hyödyt kun eivät aina kelpaa strategiapapereihin.
”Yliopiston suuria haasteita on löytää tasapaino strategioiden ja tutkijoiden odotusten välille, jotta tiedeyhteisö säilyisi hedelmällisenä, uutta luovana ja laadukkaana”, Hjelt sanoi.
Promootioperinteeseen kuuluu priimustohtorille, parhaimmalle tohtorille, esitetty kysymys. Filosofian tohtori Juha Vaara toi vastauksessaan esille linkin tieteestä käytännön hyötyyn, kun hän kertoi laskennallisen fysiikan sovelluskohteista.
”Yksi esimerkki on vakavan ydinvoimalaonnettomuuden simuloiminen. Tätä ei kukaan halua kokeilla täydessä mittakaavassaan käytännössä, joten yksityiskohtaisen mallinnuksen tarve on ilmeinen.”
Promoottorin loppusanoissa professori Pekka Kess muistutti nuoria tohtoreita heidän tehtävästään.
”Nuorten tohtoreiden on omalla toiminnallaan rakennettava yliopistolaitosta kriittiseksi ja yhteiskuntaa uudistavaksi instituutioksi. Näin yliopistoa rakennetaan toimijaksi, joka kulkee jatkuvasti kehityksen kärjessä rakentaen uuden tiedon avulla parempaa yhteiskuntaa”, hän kannusti.
Tohtoriksi vihittiin myös 22 kunniatohtoria. Yksi heistä oli tekniikan tohtori Juhani Oksman, joka toimi yliopiston rehtorina 1990-luvun alussa. Oksman arvioi, että opinahjo on mennyt sen jälkeen hienosti eteenpäin. "Oulun yliopisto on vahvistanut asemaansa Pohjois-Suomen rakentajana."
Oksman ei näe suuria uhkia yliopiston vauhdin tiellä, sillä takana on maakunnan tuki ja toinen vahva etu, yhteen hiileen puhaltajien suuri joukko. Vain maailmanlaajuinen suuri taloudellinen romahdus voisi hänen mielestään hetkauttaa tilannetta. Rahatilanne ei tuntuisi yliopistolla vain valtion budjetin kautta vaan myös siksi, että nykyään liike-elämä tukee yliopiston tutkimustyötä runsaasti eri tavoin.
Uhkalistalle hän nostaa myös ammattikorkeakoulujen aseman. Jatkotutkinnoissa hän näkee koulutusjärjestelmien orastavaa päällekkäisyyttä. Oksman toivookin, että ammattikorkeakoulut pitäytyisivät omalla tontillaan eivätkä pyrkisi liikaa akateemisuuteen. "Muutoin korkeakoulupolitiikkaa voi eläkkeeltä seurata levollisena", hän naurahtaa.