Nuorten kuljettajien liikenneturvallisuutta pohtinut työryhmä nosti torstaina julkistetussa työssään esiin ajatuksen yleisen promillerajan laskemisesta 0,5 prosentista 0,2 prosenttiin.
Ajatus ei ole uusi, mutta toistaiseksi rajan pudotus on jäänyt toteuttamatta Suomessa. Lähinaapureista 0,2 prosenttia on käytössä Ruotsissa, Norjassa ja Puolassa, 0,5 prosenttia esimerkiksi Tanskassa ja Saksassa.
Aiemmin tehtyjä ehdotuksia rajan pudotuksesta on arvosteltu muun muassa siitä, että liikenteen todellisia vaarantajia eivät ole ne, joiden veren alkoholimäärä on 0,2:n ja 0,5:n välillä, vaan se joukko, joka nousee rattiin reippaammissa promilleissa.
Kritiikki on osaksi perusteltua, sillä tutkimustulokset rajan pudotuksen tehosta eivät ole yksiselitteisiä. Ruotsissa pudotus vähensi liikenneonnettomuuksia, mutta samanlainen muutos tapahtui meilläkin, vaikka promilleraja pysyi ennallaan.
Yllättävää kuitenkin olisi, jos promillerajan laskulla ei olisi mitään vaikutusta. 0,2 prosentin alaraja nimittäin merkitsisi sitä, että auton tai moottoripyörän rattiin nouseva ei voisi käytännössä ottaa alkoholia edes yhtä annosta.
Arkikokemus osoittaa, että sitä ensimmäistä "sallittua" annosta seuraa usein toinen ja kolmas, joiden jälkeen ajokunto on jo selvästi heikentynyt. Eikä se yksikään annos esimerkiksi krapula-aamuna, huonosti nukutun yön jälkeen ainakaan ajotaitoa terästä.
Kritiikkinä rajan laskua vastaan on myös todettu, että viestiä alkoholin haitallisuudesta ja yleistä asennekasvatusta pitää hoitaa muuten kuin lakeja muuttamalla. Aina on toki parempi, jos järkipuhe auttaisi.
Etenkin nuorten kohdalla nykyistä 0,5 promillen rattijuopumusrajaa tunnutaan kuitenkin tulkittavan siten, että raja ikään kuin antaa luvan ajaa autoa lievässä humalassa.
On ylipäätään erikoista juridista fundamentalismia ajatella, ettei lakia voisi käyttää myös jonkin ilmiön suotavuudesta tai vahingollisuudesta viestitettäessä. Miksi ei saisi, jos asia on tärkeä?
Tiukemmasta promillerajasta hyötyisivät luultavasti eniten nuoret kuljettajat. Heidän osuutensa rattijuopumuksesta aiheutuvista henkilövahingoista on suurin, 30 prosenttia.
Työryhmän esityksistä myös ajatus alkolukon käyttöpakon määräämisestä uusille kuljettajille jo yhden rattijuopumuksen jälkeen on harkinnan arvoinen. Voi tosin kysyä, miksei alkolukkopakkoa voisi yhtä lailla määrätä myös pitempään ajokortin omistaneille rattijuopumukseen syyllistyneille.
Ylipäätään liikenneturvallisuuden lisäämisessä lienee tultu rajoille, joissa valistuksella on enää vaikea saada olennaisia parannuksia aikaan. Siksi on vaikea uskoa sitäkään, että työryhmän esittämä liikenneturvallisuuden nykyistä laajempi pohdiskelu autokouluissakaan auttaisi paljonkaan.
Lisätunnit vain nostaisivat nykyisinkin kohtuuttoman kalliita autokoulutaksoja.
Lienee yksinkertaisesti niin, että on vain käytettävä kovempia keinoja kuten tiukempia rajoituksia, ankarampia rangaistuksia sekä hurjastelua ja rattijuopumuksia estäviä teknisiä laitteita.