Tieliikenteen uuden turvallisuussuunnitelman kiistanalaisimmaksi kohdaksi nousi nopeasti esitys rattijuopumuksen alarajan laskemista 0,2 promilleen. Esitys sai nopeasti kannatusta. Muun muassa liikenneministeri Merja Kyllönen (vas.) antoi sille tukensa, mutta oikeusministeriö esitti heti vastalauseensa. Se haluaa pitää rajan edelleen 0,5 promillessa.
Turvallisuussuunnitelman mukaan promillerajan lasku 0,2:een olisi osa rattijuopumuksen vähentämistä ja sen perusteltiin antavan myös signaalin, jonka mukaan alkoholi ja autoilu eivät sovi yhteen.
Autoilun ja alkoholin huonosta yhteensopivuudesta voitaneen olla yhtä mieltä. Tosin jo suunnitemassa todetaan, että kiinnijääneistä rattijuopoista runsas puolet on ollut alkoholin suurkuluttajia ja kolmanneksella on todettu päihderiippuvuus. Kyynikko voisikin tässä vaiheessa kysyä, miten alempi raja vähentäisi heidän juomistaan, kun nykyinenkään ei tehoa.
Pitkässä ja perusteellisessa eriävässä mielipiteessään oikeusministeriö muistutti, että mahdollisen signaalivaikutuksen käsite ja merkitys ovat hyvin epämääräisiä ja muutoinkin rikoslakeihin liittyvissä käytännöissä on suhtauduttu torjuvasti symbolisiin muutoksiin.
Tiivistäen oikeusministeriö perustelee eriävää mielipidettään kolmella pääkohdalla.
1. Alle 0,5 promillen alkoholipitoisuudet veressä eivät aiheuta sellaista onnettomuusriskiä, että niihin olisi syytä kohdistaa niukkoja voimavaroja.
2. Ei ole näyttöä siitä, että promillerajan alentaminen vähentäisi 0,5 promillen ylittäviä veran alkoholipitoisuuksia tai alkoholionnettomuuksia. Myöskään kokemukset Ruotsista ja Norjasta eivät tällaista vaikutusta osoita.
3. On erittäin vaikea löytää sellaista seuraamusten määräämismenettelyä, jossa 0,5:ttä alhaisemmat promillet eivät aiheuttaisi kohtuutonta lisätyömäärää jo nyt ylityöllistetylle poliisille ja oikeuslaitokselle.
Oikeusministeriön kriminaalipoliittisen osaston päällikkö, ylijohtaja Jarmo Littunen on julkisuudessa todennut, ettei ministeriö suojele rattijuoppoja, mutta vastustaa kriminalisointia.
Ministeriö huomauttaakin, että välillä 0,2–0,49 olevat promillemäärät eivät ole erityinen riski liikenteelle.
Riskiarviolaskelmien mukaan tässä ryhmässä riski joutua kuolemaan johtavaan onnettomuuteen on 3–3,7 -kertainen, 0,5 promillen ylittäneillä jo 26 kertainen ja törkeän rattijuopumusrajan ylittäneiden jo 335 -kertainen.
”Lukuisten tutkimusten perusteella kuljettajan onnettomuuteen joutumisen todennäköisyys kasvaa jyrkästi vasta veren alkoholipitoisuuden ylitettyä 0,8 promillen rajan. Törkeisiin rattijuopumuksiin ja voimakkaassa humalatilassa ajettuihin onnettomuuksiin promillerajan laskulla ei voida vaikuttaa.”
Liikkuvan poliisin päällikkö Kari Rantala on ilmoittanut niin ikään kannattavansa tietyin edellytyksin rattijuopumuksen promillerajan laskemista.
Rantalan mukaan promillerajan laskeminen sopii, kunhan poliisin kentällä tekemää prosessia samalla kevennetään.
Oikeusministeriön mukaan tämä taas on vaikeaa, koska oikeusturvan kannalta on tärkeää, että tuomioistuimien ulkopuolella voidaan määrätä rikoksen johdosta vain varallisuusarvoisia seuraamuksia, eli sakkoja. Ajokielto ei niihin kuulu.
Ministeriö onkin varma, että promillerajan lasku toisi tuomioistuimien käsittelyyn vähintään 10 000 uutta rikosasiaa vuodessa.
Hankkeen toteuttaminen aiheuttaisikin ministeriön mukaan niin merkittäviä hallinnollisia kustannuksia ja rasittaisi oikeusjärjestelmää siinä määrin, että on varsin kyseenalaista, ylittäisivätkö toimilla saatavat hyödyt siitä aiheutuvat kustannukset.