Urheilulääketieteen professori Tapio Videman ehdottaa urheilun nykyisen dopingtestausjärjestelmän lopettamista. Helsingin Sanomat (HS) kertoi Videmanin tiistaina ilmestyvästä haastattelusta etukäteen verkkosivuillaan.
Videman esittää nykyisen dopingtestauksen vaihtoehdoksi epäsuoraa testaamista, jossa urheilijan verenkuvan ja hormonitason vaihteluita seurattaisiin pitkällä aikavälillä.
Mitä suuremmat vaihtelut verenkuvassa ovat, sitä todennäköisemmin ne viittaavat kiellettyjen aineiden käyttöön, kirjoittaa HS.
"Epäsuora testaus ei ole vaihtoehto nykyiselle dopingtestaukselle", Suomen antidopingtoimikunnan lääketieteellinen johtaja Timo Seppälä kommentoi HS:n uutista.
"Idea on juuri siinä, että dopingtestillä, kuten kaikilla laboratoriotesteillä, on tietyt ominaisuudet, jotka täytyy tuntea. Kun testin ominaisuudet tunnetaan, kyetään arvioimaan todennäköisyys, jolla testit osoittavat esimerkiksi jonkin aineen käytön", Seppälä selventää.
"Epäsuorassa testauksessa vertailukohtana on se, mikä on normaalia, mitä ei ole selkeästi sanottu. Missä tahansa laboratoriokokeessa 95 prosenttia tuloksista ihmispopulaatiossa on normaalijakauman sisällä. Jos tehdään 20 testiä, niin todennäköisesti yksi on poikkeava. Kun tehdään jatkuvasti epäsuoraa testausta, niin jossain vaiheessa jokaisella on poikkeava arvo."
"Näin ollen kukaan ei tiedä, millä todennäköisyydellä epäsuoran testin tulos tarkoittaa mitäkin", Seppälä tiivistää.
"Perinteistä dopingtestausta ei voi lopettaa senkään takia, että on olemassa suuri määrä elimistölle vieraita aineita, jotka näkyvät vain jollain muulla konstilla kuin epäsuoralla testauksella", Seppälä sanoo.
Seppälä muistuttaa, että epäsuora testausmenetelmä voi tarkoittaa melkein mitä tahansa.
"Epäsuora menetelmä voi olla tulosparannus tai finnejä iholla tai jotain muuta. Näistä voi jotain päätellä jollain todennäköisyydellä, mutta kukaan ei tiedä, mikä se todennäköisyys on", Seppälä sanoo.
Seppälä arvioi epäsuoran testauksen pitävyyden oikeudessa heikoksi.
"Kun mennään oikeuteen, täytyy todella tietää juuri se todennäköisyys, millä jotain voidaan osoittaa. Ja dopingtestillä todennäköisyyden pitää olla korkea, ei riitä, että se on 99 prosenttia, jolloin yksi sadasta olisi väärin", Seppälä arvioi.
"Epäsuora testaus ei koskaan nosta todennäköisyyksiään edes 99:ään prosenttiin. Se johtaa käytännössä siihen, että pärstäkertoimen mukaan arvioidaan dopingkäyttäjät", Seppälä sanoo.
Helsingin Sanomien mukaan Videman ihmettelee, miksi suurin osa testausvaroista menee testeihin, joissa tehokkaimpien dopingaineiden käyttöä on lähes mahdotonta havaita. Seppälä ei ole samaa mieltä.
"Kehittyneitä menetelmiä on jo niin paljon, että jos halua ja rahaa on, niin on mahdollista saada testejä kaikille nykyisille dopingaineille", Seppälä uskoo.
Seppälän mukaan epäsuoria testimenetelmiä on yritetty kehittää, mutta heikoin tuloksin. Hän mainitsee GH 2000 -projektin, jonka tavoite oli kehittää epäsuora testi kasvuhormonin käytön paljastamiseksi.
"Se oli kuolemaan tuomittu idea alun perin, ja sellaiseksi se osoittautui", Seppälä sanoo.
Helsingin Sanomien mukaan dopingin testaaminen vaikeutuu entisestään, kun markkinoille tulee uusi aine dynepo, joka on elimistön omaa tuotetta.
"Dynepo ei ole mikään uusi aine. Se on ollut Suomessa kiellettyjen aineiden listalla viime toukokuusta lähtien, koska se sai silloin myyntiluvan", Seppälä tarkentaa.
Dynepo on tavallinen erytropoietiini (EPO), joka on valmistettu ihmissolulinjassa.
"Yleensä yhdistelmätekniikalla valmistetut EPO:t ovat olleet esimerkiksi bakteerista tai eläinsolusta, ja niissä on ollut erilaisia entsyymejä, ja ne ovat tuottaneet erilaisia sokeriosia."
"Kun kyseessä on vain yksi tietty solulinja, voi olla, että kun ihmisellä normaalisti esiintyy erilaisia EPO-molekyylejä, niin tämäkin on keksittävissä, kun vain tehdään riittävän hyvät tutkimukset sen löytämiseksi", Seppälä arvioi.