Hampaiden purentavirheet ovat yleistyneet selvästi. Oulun yliopiston hammaslääketieteen professorin Pertti Pirttiniemen mukaan tämä johtuu muun muassa aiempaa pehmeämmästä ruokavaliosta. Hampaisto joutuu ahtaalle, kun leuat ja leukanivelet eivät kasva riittävästi pienen kuormituksen vuoksi.
"Kun samaan aikaan hampaiden koko on säilynyt vakiona, hampaat eivät helposti mahdu pienempiin koloihin. Toinen todennäköinen seuraus pehmeästä ruokavaliosta on leukojen lisääntynyt epäsuhta. Kasvussa alaleuka jää yläleuasta jälkeen ja seurauksena on syvä purenta, jonka yleisyys suomalaisessa väestössä on suuri", Pirttiniemi selvittää.
Myös ympäristötekijöillä on vaikutusta purentaan. Pirttiniemen mukaan useita purentavirheitä kuten ristipurentoja ja avopurentoja lisäävät yleistynyt allergiataipumus sekä suuhengitys, joka usein liittyy nenän tukkoisuuteen ja nuhatauteihin.
Hampaiston oikomishoito on lisääntynyt 1970-luvulta lähtien. Nykyään oikomishoitoa saa noin neljännes lapsista paikkakunnasta riippuen. Myös aikuisten oikomishoidot ovat yleistyneet.
Samaan aikaan hoitomenetelmät ovat kehittyneet: nykyisin myös aikuisena voidaan hyvin tuloksin hoitaa kaikkein vaikeimmatkin purentavirheet, jotka on aiemmin jätetty hoitamatta.
Pirttiniemi selvitti oikomishoidon lisääntymisen syitä virkaanastujaisesitelmässään Oulun yliopistossa torstaina.
Riittääkö tekijöitä?
Pirttiniemi arvelee, että tulevaisuudessa kaikki hammasrivistönsä oikomista haluavat eivät pääse hoitoon yhtä helposti kuin nykyään. Tämä johtuu siitä, että hammaslääkäreiden määrä vähenee koko ajan.
"Jatkuvasti paranevien hoitomenetelmien ja lisääntyneen kysynnän sekä toisaalta pienenevän hammaslääkärimäärän seurauksena tultaneen tulevaisuudessa yhä useammin tilanteeseen, jossa toteutettavia hoitoja on pistettävä tärkeysjärjestykseen entistä kriittisemmin", Pirttiniemi toteaa.
Hän muistuttaa, että tässä yhteydessä hoitojen vaikuttavuuteen kohdistuvat tutkimukset ovat ensiarvoisen tärkeitä.
Suurin osa lasten oikomishoidoista tehdään terveyskeskuksissa. Hoidoista huolehtii joko oikomishoidon erikoishammaslääkäri tai peruskoulutettu hammaslääkäri.
Aikuisten hoidosta vastaavat suurelta osin yksityishammaslääkärit. Purennallisesti erityisen vaikeat tapaukset ohjataan keskussairaaloiden hammas- ja suusairauksien poliklinikoille.