Suomessa luotetaan poikkeuksellisen paljon opettajiin lapsen oikeuksien toteutumisessa, sanoo Itä-Suomen yliopiston lapsi- ja koulutusoikeuden apulaisprofessori Suvianna Hakalehto. Hänen mukaansa Suomi on siitä poikkeuksellinen maa, että opetustoimeen ei kohdistu systemaattista valvontaa toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa.
Hakalehdon mukaan mukaansa Suomessa puututaan asioihin vasta jälkikäteen kanteluilla, kun pitäisi pyrkiä siihen, että kartoitettaisiin ja ehkäistäisiin alaikäisiin kohdistuvia turvallisuusuhkia.
- Toiminnalle, johon alaikäisten on osallistuttava, voidaan asettaa korostetun korkeat laatuvaatimukset. Sitä on myös valvottava. Nyt opetustoimen epäkohdat tulevat esiin lähinnä yksittäisten kantelujen myötä.
STT uutisoi viikko sitten miespuolisen opettajan lähennelleen ja piinanneen Kallion lukion naisopiskelijoita vuosien ajan. Opettaja on kiistänyt ahdistelun. Ainakaan toistaiseksi julkisuuteen ei ole tullut tietoa, että työnantaja olisi puuttunut opettajan toimintaan muuten kuin vuonna 2004 annetulla suullisella huomautuksella.
Vaikeneminen on selviytymiskeino
STT:n haastattelemien Kallion lukion opiskelijoiden kertomuksissa toistui usein se, että opettajan toiminnasta ei ollut kerrottu eteenpäin. Iso osa kertoi puhuneensa kokemuksistaan vasta aikuisena.
Vaikeneminen on yhdenlainen selviytymiskeino silloin, kun on kohdannut seksuaalista häirintää, sanoo psykologi Aino Juusola Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksiköstä.
- Se on uhrille helpompi ja ymmärrettävämpi tapa, sillä jos asiasta kertoo, joutuu kohtaamaan asian, ja silloin joutuu myös käymään läpi omia kokemuksiaan, mahdollista syyllisyyttä ja häpeää.
Juusola sanoo, että kertominen vaatii uskoa siihen, että siitä on apua.
- Uskoa siihen, että tulet kuulluksi.
Muutama STT:n haastattelema nainen kertoi puhuneensa opettajan käytöksestä rehtorille, mutta jääneensä ilman vastakaikua. Juusolan mukaan vanhempien ja viranomaisten reaktiolla on suuri merkitys.
- Muuten jää elämään sellainen kulttuuri, ettei asialle tehdä mitään ja että aikuinen ei toimi. On tärkeää, että nuori kokee tulleensa kuulluksi ja aikuinen ottaa vastuun siitä mitä kuulee.