"Koulujen lakkauttaminen, opetusryhmien suurentaminen ja useissa kunnissa suunnitteilla olevat lukioiden yhdistämiset asettavat monet opettajat pohtimaan voimavarojensa riittävyyttä", sanoo professori Eira Korpinen Jyväskylän yliopiston Opettajankoulutuslaitokselta.
"Opettajat, rehtorit ja oppilaat tarvitsevat inhimilliset ja kannustavat olosuhteet aloittaessaan työtään taas tänä syksynä", hän sanoo.
Hän muistuttaa, että vaikka 2001 valmistunut kansainvälinen koulusaavutustutkimus (PISA) osoitti maamme peruskoululaisten osaamisen olevan huippuluokkaa lukemisessa ja matematiikassa, niin näillä näkymin tulevaisuudessa tutkimukset osoittavat aivan toista.
Jos erityisopetus ja tukiopetus laiminlyödään niin kuin nyt on tehty, eivät kansainväliset tutkimukset enää ole meitä suomalaisia mairittelevia. Opettajat ovat Korpelan mukaan toimista valittaneet, muta heidän äänensä ei ole kuulunut. "Kiitoksen nykyisten tutkimusten hyvistä tuloksista ansaitsevat kaikki suomalaiset opettajat, jotka ovat tehneet työtään 1990-luvun puolivälistä alkaen", Korpela sanoo.
"Koska koulutus on investointi, joka tuottaa tulosta vasta vuosien kuluttua, on tärkeää tarkastella millaisia voimavaroja koulussa on tällä hetkellä tuottaa tulevaisuuden menestyjiä", Korpinen muistuttaa.
Kotkassa tutkittiin
Kotkassa koko opetushenkilöstölle suunnattu Opettajuuden voimavarat 2001 -tutkimus paljasti opettajien ja rehtoreiden olevan eritäin sitoutuneita työhönsä, mutta kamppailevan muun muassa kiireen, suurten oppilasryhmien ja opetuksen eriyttämisongelmien kanssa.
Korpinen ei halua suoraan yleistää Kotkan tutkimuksen antamia tuloksia muihin maamme kaupunkeihin. Kotkassa on hänen mukaansa kuitenkin ilmennyt hyvin monia niitä piirteitä koululaitoksessa, mitä muuallakin Suomessa on.
"Säästetään voimakkaasti, pyritään isompiin kouluyksiköihin ja lopetetaan pienempiä yksiköitä. Kotkassa muun muassa lopetettiin tutkimuksen aikana 150 oppilaan koulu", Korpinen sanoo.
Jyväskylän yliopiston Tutkiva opettaja -verkoston Kotkassa tekemässä tutkimuksessa selvitettiin opetushenkilöstön kokemuksia ja arviointeja fyysisestä työympäristöstä, työstä, työoloista ja erityisesti työhön liittyvistä vaikeuksista sekä muista kokemuksista ja tuntemuksista. Lisäksi tutkittiin opettajien ammatillista itsetuntoa, suhtautumista opetustyöhön sekä työtyytyväisyyttä.
Kiire, jatkuva muutos, rauhattomuus
"Kansainvälinen koulukasvatustutkimus on hyvin kapea-alainen. Kansainvälisessä tutkimusessa tulisi laajentaa koulun arviointia myöskin näille niin sanotuille kasvatusalueille, joita ovat viihtyminen koulussa, itsetunto ja niin edelleen. Ne ovat voimakkaasti yhteydessä siihen, miten opettajat kokevat työnsä, miten he suuntavat työtään ja mihin he kiinnittävät huomiotaan", Korpela sanoo.
Kotkassa opettajat ja rehtorit kokivat eniten työtään haittaaviksi tekijöiksi kiireen ja jatkuvan muutoksen sekä työympäristön rauhattomuuden. Fyysisistä haitoista koettiin vakavimmiksi likaisuus, pölyisyys, huono ilmanvaihto sekä melu ja kaiku.
Opettajat ja rehtorit kaipasivat täydennyskoulutusta ja työnohjausta erityisesti ongelmallisten oppilaiden kohtaamiseen, koulun ihmissuhteisiin sekä tietotekniikkaan.
Vaikeuksista huolimatta yli neljännes tutkimukseen osallistuneista kotkalaisista opettajista ja rehtoreista sanoi pitävänsä työstään hyvin paljon ja selvästi yli puolet melko paljon.
Missä opettajilla sitten viiraa, kun he pitävät työstään vaikeuksista huolimatta?
"Opettajan ammattia valittaessa on hyvin vahvana tekijänä, lähes kaikilla se, että pitää ihmissuhdetyöstä ja pitää oppilaista, lapsista ja nuorista ja välittää heistä ihan aidosti. Ehkä vanhanaikaista puhua, mutta kyllä opettajien toiminnassa edelleen ilmenee hyvin paljon kutsumustietoisuutta", Korpela väittää.