Saaliina on alamittainen hauki ja pari särkisinttiä, kun Terttu Utriainen kokee katiskansa kotirannassaan Rovaniemen Sinetässä. Hauki palautetaan takaisin Ounasjokeen, eikä muustakaan saaliista ole tällä kertaa ruoaksi asti.
Yli 20 vuotta toista kotiaan Sinetässä asuneesta rikosoikeuden professorista on kuoriutunut pikkuhiljaa kalamies, joka on omavarainen niin kalasta, sienistä kuin lähiseudun marjoistakin.
Isokokoisten ahventen narraamiseksi on tosin tarvittu teoreettisia opintoja, eikä mateen koukkujen asettaminenkaan jääkannen alle heti alkuun sujunut. Aivan luonnon sylissä asuva Utriainen on oppinut, että kalaonneksi on laskettava sekin kuin ole tullut menetyksiä; uistin pudonnut pohjaan ja jäänyt sinne.
Parikymmentä kiiltäväkylkistä eteisen seinällä kertoo, ettei Utriainen tyhjää puhu. Kalaonnea on ollut ja kattilaan pantavaakin.
Terttu Utriainen on yksi viidestä rikosoikeuden professorista Suomessa. Suuri yleisö on oppinut tietämään hänet julkisista lausunnoistaan lakiuudistusten yhteydessä tai silloin kun jotain erikoista tai "hirveätä" on tapahtunut ja mahdollisesti tapahtumassa.
Yli satavuotias koti Sinetässä
Lapin yliopiston rikosoikeuden professori on antanut alaansa liittyviä oikeudellisia lausuntoja eri puolilla maailmaa, ollessaan esimerkiksi kahlaamassa meressä Sansibarissa.
Utriaisen asiantuntijalausuntoa kysellään, oli hän sitten Lapin yliopistolla, kaupunkiasunnossa Helsingissä tai sitten toisessa kodissaan, yli sata vuotta vanhassa talossaan Sinetässä.
Millainen on sitten se paikka, jossa 61-vuotias sinkkunainen elää vakituisesti osan vuotta ?
Mutkittelevan hiekkatien päässä olevan Utriaisen valtakunnan pihapiirin rauha ja harmonia on käsin kosketeltavissa.
Siellä mikään ei ole pakkotahdista puurtamista, vaan elämä soljuu siinä tahdissa, kun itse huvittaa. Kun professorin leipätyöhän kuuluvat tehtävät eivät huvita, Utriainen tarttuu vesuriin ja napsuttelee oksia poikki.
Kevättulvan mentyä ohi Ounasjoki liplattaa ikuista kulkuaan silmänkantaman päässä, ja käki kukkuu lähietäisyydellä. Telkän pöntöistä kuudes odottaa sopivaa sijaintipaikkaa. Koivut huojuvat tuulessa ja alkukesän vihreys on juuri niin makeimmillaan, kun se vain tähän aikaan voi olla.
Lampaita pihalle ja kenties hanhiakin
Lähipäivinä professorin pihan tuntumassa määkivät tuttavan lampaat, jälleen. Utriaisella itselläänkin aikaisemmin joskus ollut vuohiperhe kaivoi salaperäiset maakuopat auki ja paljasti, mitä silloin tehtiin, kun ei ollut maaseudulla vielä jätehuoltoa. Kaivettiin tietenkin peltipurkit, kumisaappaat ja muut romppeet maahan.
"Olen ajatellut, että tuohon rannalle ottaisin ankan tai hanhia, joista minulla ei ole kokemusta", Utriainen pohtii.
Emäntänsä suunnitelmista ei vielä tiedä 14,5- vuotias, Jack Russel- terrieri, Alma, jolle lentokentät ovat tulleet myös tutuiksi. Utriaisen mielestä kuuro Alma on selvästi omapäinen aristokraatti, toisin kuin sen lapsenlapsenlapsi nelivuotias Onni, joka taipumustensa mukaisesti sopisi palveluyhteiskuntaan.
"Niin monilla luennoillani Alma on ollut, että olisi vähintään oikeustieteen lisensiaatti ", Utriainen leikittelee.
Talon saneeraus oli valtava urakka
Sinetän vanhimmalla asuinpaikalla, entisen saksalaisten sairastalon saneerauksessa Utriainen on tehnyt niin valtavan työn, että harva uskaltaa sellaista edes ajatella saati toteuttaa. Kun nainen ryhtyy pitkään autiona olleesta vanhasta talosta saneeraamaan kotia, kahjonahan muut sellaista pitävät.
"Tässä se on", tiesi Utriainen, kun sai välittäjän "houkutelluksi" mukaan näyttämään ränsistynyttä taloa metrin korkuisen heinäniityn keskellä. Kaiken talonsa kanssa kokemansa vaivan ja onnistumisen jälkeen, hänelle ei ole tullut koskaan mieleenkään, että alkaisi kotiansa nyt tai joskus myydä.
Vuonna 1985 ostamansa talon Utriainen on saneerannut kokonaan, eikä sitä ole tehty suinkaan yhdessä kesässä.
Lattia on nostettu ylös ja uusittu lahonneet hirret, katto kunnostettu alkuperäiseen asuunsa, talo maalattu ja ikkunat uusittu. Sähköllä lämpiävässä talossa on jokaisessa huoneessa muuri pahan päivän varalta. Monet ovat kehotelleet sisukasta naista rakentamaan uuden talon, mutta turhaan.
Ikkunan tekoa taitavia puuseppiä kun ei löytynyt Rovaniemellä, Utriainen meni ikkunapokat kainalossa puusepälle Helsinkiin ja teki urakan. Eikä tässä vielä kaikki. Matkustaessaan toiseen kotiinsa Helsinkiin ja takaisin hän on lähes aina tuonut pääkaupungista paluumatkalla jos jonkinlaista rakennustarviketta aina uunin suuluukuista asti.