Lapsi hyötyy siitä, että hän saa olla kolme ensimmäistä vuotta kotona, sanoo psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen. Hän ei löydä lapsen kannalta perusteita sille, että kotihoidon tukea rajattaisiin kahteen vuoteen.
Aivotutkimuksessa on professorin mukaan todettu, että kahden ja kolmen ikävuoden välinen aika on ratkaiseva esimerkiksi stressin sietämisen kannalta.
– Kaikkein eniten ryhmässä stressaantuu 2–3-vuotias. Hän on innokas ottamaan kontaktia, mutta hänellä ei ole siihen taitoja.
Alle 3-vuotias ei vielä tarvitse päivähoitoa sosiaalisten taitojen takia. Ensimmäisen vuoden jälkeen lapsen tarpeita vastaava hoito on kuitenkin mahdollista järjestää myös kodin ulkopuolella. Tärkeää on, että ryhmän koko on pieni ja hoitaja tuttu.
– Puolitoistavuotiaan voi jättää turvallisin mielin hoitoon, jos hyvän hoidon edellytykset toteutuvat. Lapselle on kuitenkin selvästi hyötyä siitä, että hän saa olla kolme ensimmäistä vuotta kotona, professori sanoo.
Keltikangas-Järvisen kirja Pienen lapsen sosiaalisuus julkistettiin tänään.