Tuokiokuva nro 1 keväältä 1999: Ulkomailta palannut presidentti Martti Ahtisaari välttää Helsinki-Vantaan liikelentoterminaalissa Helsinki-Vantaalla väijyneet toimittajat. Lujaa ajaneessa virka-autossa lähtevä Ahtisaari välttyy kysymyksiltä, osallistuuko hän SDP:n presidenttiehdokkaana myös vuoden 2000 presidentinvaaliin.
Tuokiokuva nro 2 keväältä 1999: Ahtisaari kävelee samassa paikassa kohti liikelentokonetta lähteäkseen sovittelemaan Jugoslavian sotaa. Toimittajat haluavat haastattelun. Presidentti kääntyy suopeasti takaisin vastatakseen kysymyksiin.
Tuokiokuva nro 3 keväältä 1999: Presidentti Martti Ahtisaaren johdolla Helsingissä käydyt kansainväliset neuvottelut Jugoslavian sodan lopettamiseksi oli saatu päätökseen. "Meidän tehtävämme oli tarjota ilmapiiri ja sähköt", Ahtisaari vähätteli aamuyöllä presidentinlinnassa pidetyssä tiedotustilaisuudessa. Myöhemmin samana yönä Ahtisaari tilasi esikunnalleen hampurilaisaterian.
Nämä tuokiokuvat muutaman viikon ajalta kertovat olennaisen Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Ahtisaaren urasta. Ahtisaari on aina ollut profeetta enemmänkin vieraalla maalla. Tasavallan presidenttinä hän ei löytänyt kunnolla paikkaansa.
Kansainvälinen politiikka on Ahtisaaren leipälaji. Tällainen on epätavallista Suomen presidenteille ja poliitikoille, jotka ovat lajityypillisesti sisäpolitiikan ja siihen liittyvän pelin taitajia.
Sisäpolitiikan ahtaita lakeja uhmaava kansainvälisyys on näkynyt esimerkiksi siinä, että Ahtisaari on merkittävin suomalaisvaikuttaja, joka on sanonut suoraan kannattavansa Suomen Nato-jäsenyyttä.
Ahtisaari matkusti presidenttinä enemmän ulkomailla kuin yksikään edeltäjänsä. Tämä oli uutta ja moitittavaa juuri EU:n jäseneksi liittyneessä Suomessa. Pilapiirroksessa "Reissu-Mara" tuli lyhyelle työvierailulle Suomeen.
Ahtisaaren seuraaja Tarja Halonen alkoi tehdä ulkomaanmatkoja vieläkin enemmän, mutta kansa oli jo ehtinyt tottua matkailupresidentteihin. Ahtisaari aloitti myös maakuntamatkat.
Ero edeltäjään, Mauno Koivistoon, oli suuri: siinä missä Manu fundeerasi ja toimi kulisseissa, Mara liikkui ja toimi. Virallisessa muotokuvassakin Ahtisaari seisoo kaulaliina harteillaan, kuin matkalle lähdössä.
Myös ero seuraajaan, Tarja Haloseen, oli suuri. Ahtisaarta ei voi sanoa kansanomaiseksi hahmoksi, jonka olisi nähnyt tuulipuvussa tai joka olisi antanut haastattelun Ransu-koiralle.
Mikä teki sitten Ahtisaaresta presidentin 1994? Neuvostoliitto oli juuri hajonnut, Suomi liittynyt Euroopan unioniin, pahin lama taittunut. Suomi alkoi kansainvälistyä, ja tähän tilanteeseen Ahtisaari sopi presidentiksi kuin nakutettu.
Presidenttitien ensimmäisen esteen poisti se, että SDP:n jäsenkirjastaan huolimatta Ahtisaari ei ollut kantakirjademari. SDP järjesti jäsenäänestyksen, johon saivat osallistua muutkin kuin puolueen jäsenet. Monet ei-demarit kiirehtivät äänestämään, ei välttämättä niinkään Ahtisaaren puolesta kuin Kalevi Sorsaa vastaan.
Sorsa oli tästä Ahtisaarelle katkera elämänsä loppuun asti. Halosen valinta SDP:n ehdokkaaksi vain puolueen jäsenille tarkoitetussa jäsenäänestyksessä ja Ahtisaaren ajautuminen yhden kauden presidentiksi oli Sorsalle henkilökohtainen hyvitys. Kansainvälisissä ympyröissä Ahtisaari on enemmän kuin kotonaan. Kun hän esiintyi 1990-luvun puolivälissä Washingtonissa kansallisen lehdistöklubin NPC:n lounastilaisuudessa, satapäinen amerikkalaisyleisö oli aivan myyty.
Ahtisaari on Yhdysvalloissa yhä kova nimi. Ahtisaari kutsuttiin hätiin pelastamaan Yhdysvaltain kasvot Kosovon sodassa. Tällaiset hyvät palvelut muistetaan. Myöhemmin Ahtisaari joutui sen sijaan Venäjän hampaisiin roolistaan Kosovon itsenäisyysprosessissa, ja hanke joutui välillä Venäjän vastustuksen takia hyllylle.
Ahtisaaren kotimaiset esiintymiset eivät ole aina olleet yhtä onnistuneita. Presidenttikauden jotkin puheet, haastattelut ja tempaukset herättivät ihmetystä, jopa naureskelua. Tukholmassa kasvoihin tuli laastari, ja hienoilla rapuillallisilla kaatui lamppu. Ahtisaarelle myönnetty indonesialainen kunniamerkki herätti kovaa arvostelua. Ahtisaari ja pääministeri Esko Aho (kesk.) ottivat tiukasti yhteen presidentin ja pääministerin välisestä vallanjaosta.
Yhteistyö Ahon seuraajan Paavo Lipposen (sd.) kanssa sujui paremmin, kun kaksikko sopi presidentin osallistumisesta EU:n huippukokouksiin. Välit saivat särön vuosien 1999--2000 vaihteessa, kun Lipponen päätti omin päin Suomen osallistumisesta EU:n Itävalta-boikottiin. Ahtisaari ei ole sanonut tästä episodista julkisuuteen koskaan mitään.
Ahtisaari muistuttaa monin tavoin Yhdysvaltain entistä presidenttiä Jimmy Carteria. Molempia arvosteltiin presidentteinä, mutta arvostetaan sitäkin enemmän kriisien sovittelijoina. Carter sai Nobelin rauhanpalkinnon 2002, Ahtisaari nyt.