Pro­fee­tan luona suuren ur­hei­lu­juh­lan tuntua

Profeetan toiminnassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Näin muistelee Jyväskylän yliopiston emeritaprofessori Päivikki Antola, joka 16-vuotiaana tyttönä oli mukana Laila Heinosen asunnossa 1963 pidetyssä parantamiskokouksessa Oulussa.

Profeetan toiminnassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Näin muistelee Jyväskylän yliopiston emeritaprofessori Päivikki Antola, joka 16-vuotiaana tyttönä oli mukana Laila Heinosen asunnossa 1963 pidetyssä parantamiskokouksessa Oulussa.

"Siinä oli selvästi alkuvaiheen innostusta ja sokeaa uskoa."

Heinosen asunto oli niin täynnä ihmisiä kuin sinne suinkin sopi. Kaikki olivat polvillaan ja profeetta rukoili tyttömäisellä äänellä.

"Hänellä oli hyvin pieni ääni, hänhän oli silloin vasta kolmissakymmenissä. Sitten tuli pitkä, pitkä tauko, jota seurasi paksuääninen, möreä Jumalan roolin otto. Pelästyin ja kuulostelin, kuka puhuu, mutta sama henkilö oli kyseessä. Hän puhui hyvin harvakseltaan, toisti sanoja Suomi, Suomi, Suomi ja Norja. Hänen julistuksensa perusideahan oli se, että Suomi ja Norja ovat Jumalan valittuja kansoja, toisin kuin Israel. Jos ne eivät pian tee parannusta, niitä kohtaa tuho."

Päivikki Antolan oli tuonut kokoukseen hänen isänsä, joka oli Länsi-Suomen rukoilevaisuuden johtajapappeja. Kokous äänitettiin vanhalla Grundig-nauhurilla Eurajoen kristillisen rukoilevaisopiston kokoelmiin. Myöhemmin, kun Antolasta tuli yliopiston etnologian professori ja muun muassa uskontotieteen dosentti, hän on käyttänyt äänitettä näytenauhana opiskelijoilleen.

"Olen osoittanut, millä tavalla profeetta toimii ja millä tavalla profeetta ottaa Jumalan rooliin."

Rukoilevaisuus oli Antolan mukaan kovasti kallellaan heinoslaisuuteen.

"Mutta kun niitä lopun aikoja ei tullutkaan, niin liikehdintä tasaantui. Rukoilevaisten piirissä kyllä saarnattiin, että tämmöinen ajan merkkien tarkkailu on oululaisen profeetan suulla tullut esille ja siihen todella uskottiin vahvasti, mutta sitten se vähin erin laantui, kun mitään ei tapahtunut."

Erilaisia uskonnollisia liikkeitä tutkinut Antola arvioi heinoslaisuutta nyt, 40 vuotta myöhemmin, toteamalla, että se oli ainakin alkuvaiheessa hyvin rauhallinen ja sovinnainen.

"Minulle oli aivan uusi piirre, että Oulussa oli ollut mellakoita. Ehkä muita ärsytti, että liike oli niin sisäänpäinkääntynyt."

Ilmoita asiavirheestä