Ne, jotka tapasivat moittia Romano Prodia siitä, että hän Brysselissä ollessaan keskittyi liiaksi Italian politiikkaan, eivät enää tänä päivänä voi epäillä hänen sitoutumistaan Eurooppaan. EU:n komission entisen puheenjohtajan sata ensimmäistä päivää Italian pääministerinä ovat yksiselitteinen osoitus Rooman halusta palata eurooppalaiselle näyttämölle ja omaksua siellä jopa huomattava rooli.
Valitsemisestaan lähtien "Professori" on koko ajan antanut takeita tästä sitoutumisesta. Hänen ensimmäinen ulkomaanmatkansa pääministerinä suuntautui juuri Brysseliin ja sen tarkoituksena oli vakuuttaa hänen seuraajansa José Manuel Barroso ja hänen yhteistyökumppaninsa siitä, että Italia oli halukas palaamaan budjettipolitiikassa ruotuun, kuten EU:n komissio oli jo kuukausien ajan vaatinut. Ensi vuoden budjettiesitys, jonka päälinjat oli määrä esitellä hallituksessa torstaina, osoittanee tämän.
Viime tiistaina Romano Prodi oli lentotukialus Garibaldin kannella saattamassa noin tuhatta italialaissotilasta, jotka muodostavat ensimmäisen erän eteläiseen Libanoniin Leonte-operaation puitteissa lähetettävästä ja lopullisessa vahvuudessaan noin 2 500 sotilaan suuruisesta osastosta. "Italia on palannut tärkeään rooliin kansainvälisessä diplomatiassa ja erityisesti Välimeren ympäristössä, jossa sen ääni ei voi eikä saa enää jäädä kuulumatta", iloitsi pääministeri sen jälkeen, kun EU oli päättänyt 7 000 sotilaan lähettämisestä Libanoniin. Ensimmäiset italialaissotilaat saapuivat Libanoniin lauantaina.
Nämä tapahtumat olivat pääministeri Prodille kuitenkin ennen kaikkea osoitus siitä, että "yhdistynyt Eurooppa on palannut täysivaltaiseksi poliittiseksi toimijaksi, joka kykenee yhteiseen ulkopolitiikkaan" ja että "YK on pystynyt uudelleen omaksumaan roolin monenkeskisenä rauhan takaajana"
Ellei Italian diplomatia olisi osoittanut määrätietoisuutta silloin, kun epäilyn henki oli kansainvälisen yhteisön piirissä vahvimmillaan, YK:n Libanonin rauhanturvajoukkojen lähettäminen ei ehkä olisi käynyt yhtä nopeasti eivätkä Euroopan maat olisi sitoutuneet siihen yhtä vahvasti.
Kun Israelin ja Libanonin hallitukset tahoillaan vetosivat Italiaan, jotta se ottaisi rauhanturvatehtävän johdettavakseen, Rooma ei vetäytynyt vastuusta. Mutta etulinjaan joutuneenakaan Italian diplomatia ei missään vaiheessa lakannut puhumasta "Euroopan nimissä" ja korosti koko ajan haluaan mennä Israelin ja Libanonin rajalle "yhdessä Euroopan kanssa".
Näin Romano Prodi on vienyt loppuun ulkopoliittisen linjanmuutoksen suhteessa edeltäjäänsä Silvio Berlusconiin, jonka käsiä sitoi vaaliliitto EU:hun epäilevästi ja jopa suorastaan vihamielisesti suhtautuvan Pohjoisen liigan kanssa. Berlusconi noudatti Yhdysvaltain uuskonservatiivisten piirien näkemyksistä vaikutteita saanutta ehdottoman Israel-myönteistä politiikkaa innostuen siinä sivussa varomattomiin lausuntoihin, kuten silloin, kun hän vakuutteli länsimaisen kulttuurin paremmuutta arabialaiseen kulttuuriin verrattuna. Washingtonin politiikan myötäily etenkin Irakin sodan suhteen vaikutti Euroopassa pitkään heikentäen Italian vaikutusvaltaa siellä. Osoittaakseen uhmaansa Brysseliä kohtaan Berlusconi puhui "Prodin Euroopasta" pyrkien näin ärsyttämään komission puheenjohtajaa.
Romano Prodi ja hänen ulkoministerinsä Massimo D´Alema ovat onnistuneet kääntämään Italian takaisin Eurooppaan rikkomatta kuitenkaan maan perinteistä Atlantin yli katsovaa politiikkaa.
Hallituksen Eurooppa-henkisyyden todellinen mittari tulee kuitenkin olemaan syksyllä ensi vuoden talouspolitiikasta käytävä keskustelu.
Valtiovarainministeri Tommaso Padoa-Schioppa, joka on ainoa siviiliyhteiskunnan piiristä tuleva hallituksen jäsen ja epäilemättä yksi kaikkein myönteisimmin Eurooppaan suhtautuvista ministereistä, on valmistellut kurinalaista politiikkaa, joka perustuu veronkierron torjumiseen.
Näin Rooma pyrkii jo ensi vuonna saamaan julkisen vajeensa alle kolmen prosentin ja vähentämään valtionvelkaa, joka on 106 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Poliitikot puolestaan vetoavat parantuneisiin suhdannenäkymiin ja haluaisivat lievempää budjettipoliittista kurinpalautusta, joka toteutettaisiin kahdessa vaiheessa, mikä merkitsisi tinkimistä vakaussopimuksen velvoitteista. Ratkaisu jää Eurooppa-henkisen pääministeri Romano Prodin tehtäväksi.