"P­rins­si- ja prin­ses­sa­ju­tut ovat aina kivoja" – Hau­ki­pu­taan Myl­ly­teat­te­ri lumoaa Lu­mi­kil­la

Teatteriesityksen rakentaminen on pitkä prosessi, johon mahtuu tunteiden koko skaala epätoivosta riemuun, tietää ohjaaja Hannu Päkkilä (oik.). Kuvassa selin myös kuningatar (Anu Sirola) sekä kääpiöt vasemmalta Jörö (Reija Sirviö), Ujo (Raimo Suorsa), Nuhanenä (Timo Halmetoja), Lystikäs (Hannu Kärsämä) ja Unelias (Merja Havana).

Kuva: Jukka Leinonen

Haukiputaan Myllyteatteri jatkaa viime kesän Saapasjalkakissan viitoittamalla satutematiikalla. Näytelmää esitetään nyt Lomakoti Onnelan pihapiirissä.

Lomakoti Onnelan perinnepiha on nimensä arvoinen. Tuulentuivertamalla törmällä nurmi viheriöi itikoiden ulottumattomissa, ja alas avautuu ihastuttava näkymä kohti pulppuilevaa Kiiminkijokea. Maiseman kylpiessä ilta-auringon paahteessa on mutkatonta muodostaa mielikuva, että ainakin jonkin sateenkaaren pää loppuu juuri tänne.

Tänä kesänä Onnelan miljöö palvelee porttina satumaailmaan, kun Haukiputaan Myllyteatteri marssittaa tiluksille uuden kesänäytelmän, jossa on jotain tuttua, jotain uutta, ja kohtauskaupalla hullunkurisia hetkiä.

Viimeisiä harjoituksia viedään. Esiin astuu yksitellen kääpiö jos toinenkin, kunnes koossa on täysi septetti luikauttamaan Matin ja Tepon iskelmärenkutus Mä joka päivä töitä teen.

Kotvan kuluttua lavalla loitsii jo mitä hurmaavin, turhamainen ja ylimielinen kuningatar (Anu Sirola).

Lienee sanomattakin selvää, että nyt sukelletaan Lumikin ja seitsemän kääpiön siivittämään seikkailuun.

Ohjaaja Hannu Päkkilälle tämä on jo neljäs kesä Myllyteatterin ruorissa. Päkkilä kertoo viihtyvänsä pestissään, sillä Haukiputaan teatteriporukassa on hyvä henki ja kannustava ilmapiiri.

Oulu-opiston tuntiopettajana toimiva Päkkilä lisää, että kymmenhenkinen ryhmä on aloittanut esityksen rakentamisen jo alkuvuodesta.

– Teatteriharrastuksessa tärkeintä on uskaltaa heittäytyä aistein ja vaistoin askelta pidemmälle, löytää oma tyyli ja saada asenne kohdilleen. Olennaista on myös empatia ja kaverin huomioonottaminen. Esimerkiksi kääpiöillä kanssakäyminen on sekä symbolista että konkreettista.

Kesäteatteria Päkkilä luonnehtii mukavaksi tyylilajiksi, joka antaa tilaa ilmaisunvapaudelle. Koko perheelle tarkoitettu esitys koostuu monipuolisesti eritasoisista elementeistä, ja intertekstuaalisuus on tyypillinen osa hauskuutusta.

– Se on tietynlaista ajan hermolla pysyttelyä ja tarkkailua. Esimerkiksi tähän teokseen olemme lainanneet Aleksis Kiven kohtauksia, kääpiöillä on Disney-elokuvan tapaan nimet, ja lisäksi saamme nähdä hieman jatkoa viime kesän Saapasjalkakissan tarinalle, Päkkilä paljastaa.

Päkkilän mukaan sadut tarjoavat aihelman, joka kiehtoo loputtomasti. Hyvyyden ja pahuuden ikuisen taiston väliin mahtuu lukuisia eri sävyjä.

– Prinssi- ja prinsessajutut myös ovat yksinkertaisesti aina kivoja, hän naurahtaa.

Päkkilän mukaan kesän esityskausi on palkinto harrastajille pitkän talven jälkeen.

– Siihen vuoristorataan mahtuu epätoivoa, jopa suoranaista kauhua, ja lopulta riemua ja rakastumista lajiin, kun itsetunto esiintyjänä kasvaa, Päkkilä kuvailee.

– Silloin kun huomaan opiskelijan kehityksen, ja yleisökin vielä liittyy tunteeseen mukaan, koen onnistuneeni ohjaajana.

Häikäisevän kauniin Lumikin rooliin hyppää oululainen Tuija Törmänen, joka pääsee hyödyntämään näytelmässä laulu- ja tanssitaustaansa.

Suomen Teatteriopistossa opiskellut, monilahjakas nuori nainen luonnehtii Lumikkia naiiviksi, heikoksi, hieman pikkutyttömäiseksi hahmoksi.

– Tarina on hyvinkin tuttu, sillä äiti luki minulle lapsena runsaasti satuja. Kerran innostuin niin paljon, että jopa ohjasin yhden kohtauksen Lumikista syntymäpäiväjuhlien ohjelmanumeroksi.

Törmäsen mukaan tuntuma Lumikkiin löytyi helposti pienen hakemisen jälkeen. Törmänen muun muassa kokeili erilaisia puhetyylejä, ja tarttui uudestaan satukirjoihin. Hahmon luomisprosessi onkin hänen mielestään antoisin osa näyttelijäntyötä.

– Liikaa ei pidä kesäteatterissa kuitenkaan lähteä rikkomaan, jotta teoksen tarttumapinta säilyy.

Mikä on tämän sadun opetus?

– Kannattaa olla kiltti, koska sisäinen kauneus lopulta ratkaisee, hän hymyilee.

Katso kuvia näytelmästä.