Piritta Kukkonen juhlii ensimmäistä äitienpäiväänsä. Chicagossa syntynyt rokkiprinsessa Vilma on nyt viiden kuukauden ikäinen. Jääkiekkoilijan perheen elämä on yllätyksiä täynnä, eikä kiekkoilijan puoliso voi rakentaa omaa uraputkeaan. "Nyt on perheen aika", Piritta Kukkonen sanoo.
Olet viiden kuukauden ikäisen Vilman äiti. Miltä ensimmäinen äitienpäivä tuntuu?
Ihan kai se tuntuu mukavalta. Ei sitä vielä edes tiedä. Käymme varmaan kiertelemässä mummolat läpi. Tuskin kotona juhlimme kovin ihmeellisesti.
Mitä äitinä olo merkitsee sinulle? Kiirettä, väsymystä vai mitä?
Toisaalta se on väsymystä ja kiirettä, mutta toisaalta hienointa aikaa, mitä voi olla. Hyviä puolia on paljon enemmän kuin huonoja.
Onko Vilma prinsessa vai jotain muuta?
Ei ehkä niinkään prinsessa, koska asennetta on paljon enemmän kuin prinsessalla. Oikea rokkiprinsessa hän on.
Oliko hankala päästää Lassea kiekkoilemaan Moskovaan? Odottavatko häntä vaipanvaihtovuorot tuplana?
Kyllä varmaan odottavat. Luulen, että Lassella itsellään oli vaikeampaa lähteä kuin minulla jäädä tänne. Olen tottunut olemaan Vilman kanssa kahdestaan. Mutta maajoukkuejutut ovat aika itsestäänselviä.
Miten oma urasi jaksaa?
Sanotaanko, että huonosti. Olen valmistunut yliopistosta filosofian maisteriksi tietojenkäsittelytieteessä. Olin töissä kuusi vuotta järjestelmäasiantuntijana. Nyt kun koskaan ei tiedä, missä on seuraavana vuonna, ei pysty paljoa keskittymään omaan uraan. Pyöritetään nyt tätä kotielämää. Kun kiertäminen loppuu, meillä on monia haaveita. Ehkä perustamme joskus oman yrityksen.
Asuitte viime talven Chicagossa ja Philadelphiassa. Kumpi oli parempi paikka?
Philadelphiasta tykkäsin enemmän. Chicagon vilinä ei oikein sovi meille, kun asumme täällä metsän keskellä. Philadelphiassa asuimme New Jerseyn puolella. Siellä oli vähän maalaisromanttisempaa. Muutto tuli niin, että puhelin soi kuudelta illalla, kun olimme syömässä. Lasselle ilmoitettiin, että yhdeksältä aamulla lähtee lento Philadelphiaan. Jäin Vilman kanssa hoitamaan asuntoasioita ja muutimme parin viikon päästä Lassen perässä. Mitä vinttikoirillenne kuuluu? Jouduimme luopumaan vanhasta herrasta, ja nyt on jäljellä kolme. Vanhin voitti veteraanien Suomenmestaruuden. Se on kovin saavutus meidän perheessämme. Jos menemme Amerikkaan, otamme mukaan kaksi koiraa. Lassella ei ole tällä hetkellä sopimusta. Tapasin Lassen vinttikoirakilpaharrastuksessa ja aloimme seurustella vuoden 2003 kesällä.
Missä tykkäät bailata?
Voi hyvänen aika, milloinkahan minä olen Oulussa bailannut? Olemme Lassen kanssa enemmän sellaisia konserteissa kävijöitä. Teatrian konsertit, Qstock ja Rotuaaripiknikit ovat sellaisia. Viimeksi taisimme olla syksyllä Qstockissa.
Milloin katsoit viimeksi lätkää? Miten Lasse pelasi? Joutuiko hän kahville?
Philadelphiassa oli viimeinen peli, kun Flyersit putosivat. Lasse pelasi hyvin -- kuten aina.
Miten seuraat Suomen asioita?
Netistä seurataan iltapäivälehtien sivuja. Kärppiä seurataan aina.
Tyydyttäisikö sinua tavallinen porvarillinen perhe-elämä?
Kyllä varmaan. Nyt se tuntuisi unelmien täyttymykseltä. Mutta vaihtelu voisi olla kivaa; välillä vauhdikkaammin ja välillä rauhallisemmin.
Pelkäätkö, että Lasse loukkaantuu kaukalossa?
Kyllä se aina kauhistuttaa taustalla, mutta ei sitä passaa ajatella. Mustelmia ja ruhjeita on tullut, mutta aikalailla hyvin on selvitty. Viime kaudella Lassen poskiluu murtui, kun tuli kiekko naamaan. Hampaita lähtee vähän väliä.
Onko NHL:n kiekkovaimoilla yhteistyötä?
Paljon vähemmän kuin Suomessa, koska välimatkat ovat pitkät. Kärppäläiset ovat täällä lähellä, ja voimme käydä toisissamme kylässä.
Onko yksinäistä?
Onhan siellä välillä. Meillä kävi onneksi Suomesta aika tasaisesti porukkaa.
Mitä kiekkoelämä antaa?
Minulle se on aika sopivaa. Olen tietyllä tavalla erakkoluonne. Ei tule ahdistuksia, vaikka en juttelisi muiden kanssa. Tykkään touhuta rauhassa.