München
On sunnuntai ja kello käy kahta. Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Ilkka Kanerva istuu mikrofonin takana ja tekee tiliä EM-kisaviikosta. Ensin tulee kehut menestyjille, sitten on kritiikin vuoro.
"Ettei tämä menisi ihan korkeaveisuksi, niin onhan meillä omat heikkoutemmekin", Kanerva sanoo ja alkaa puhua kestävyysjuoksun kehnosta tilasta.
Miestä ei pysäytä edes välihuuto, että Janne Holmén johtaa maratonkisaa 20 kilometrin kohdalla.
"No, siitä huolimatta. Lupaan prinsessan ja puoli valtakuntaa, jos jostakin löytyy menestyvä suomalainen kestävyysjuoksija."
On edelleen sunnuntai. Kello näyttää aikaa 15.11. Janne Holmén tulee maratonportista sisään ja katsomo räjähtää. Kansa nousee seisomaan ja Holmén lähtee viimeiselle kierrokselle. Muita juoksijoita ei näy eikä kuulu.
Sunnuntaina 11. päivä elokuuta kello 15.12,14. Janne Holmén nostaa maaliviivalla kätensä voittajana ylös. Suomi on juostu takaisin eurooppalaiselle kestävyysjuoksukartalle - ja Ilkka Kanerva on velkaa prinsessan ja puoli valtakuntaa.
"Prinsessa minulla jo on, mutta puoli valtakuntaa kelpaisi", Holmén nauraa.
On sunnuntai ja kello tikittää vartin yli neljää. Janne Holmén nousee ykköspallille ja saa kultamitalin kaulaansa. Suomen lippu nousee salkoon ja Maamme laulu kajahtaa ilmoille.
Voitto vailla
vertaansa
Hetki on hämmentävä. Se on yhtä aikaa niin yllättävä ja niin hieno. Holménin juoksemalle maratonin Euroopan mestaruudelle on vaikea löytää vertailukohtaa lähimenneisyydestä.
Siinä oli jotakin samaa kuin Mika Myllylän 50 kilometrin maailmanmestaruushiihdossa Trondheimissä 1997: sateen keskeltä tulee mies täynnä suomalaista sisua ja voittaa kaikki muut - ja ennen muuta itsensä.
Holménin voitto oli vielä enemmän. Maraton on kuitenkin maraton - laji, jota harrastetaan kaikkialla ja laji, jota arvostetaan. Sanotaan, että jokainen maratonin juossut on voittaja. Kilpailun voittaja on vielä enemmän.
Makeaksi voiton tekee sen täydellinen yllätyksellisyys. Vannoutuneet yleisurheiluihmiset ovat osanneet pitää Janne Holménia silmällä jo vuosia. Suurelle yleisölle hän on ollut nimi lähtölistassa.
Nyt Holmén on nimi ja kasvot sankareiden joukossa.
Mestariksi
omia polkuja
Suomalaiselle kestävyysjuoksulle Holménin voitto tuli viimeiseen mahdolliseen hätään. Monen vuoden taapertamisen jälkeen ilmassa alkoi jo olla epätoivon ilmapiiri. Menestys on vain hiipunut hiipumistaan sitten kultaisen 1970-luvun.
Kotimaisen kestävyysjuoksuvalmennuksen mannekiiniksi Holménista ei ole. Hän on juossut Euroopan mestariksi omia polkujaan.
"Suomalaisesta kestävyysjuoksusysteemistä en puhu sanaakaan", Holmén sanoo ja puhuu kuitenkin.
"Juoksijoita on vähemmän kuin ennen ja suurin osa heistä harjoittelee aivan liian vähän ja liian kevyesti. Mutta jokaisella on oma tyylinsä."
Holménin tyyli on juosta paljon ja kovaa. Hän pitää lenkilläkin kansainvälistä vauhtia. Siinä se pieni ero.
Holménin maratonkunto on haettu kaukaa pois kotoa Ahvenanmaalta. Mies on korkeanpaikan harjoittelun kannattaja. Tänä vuonna hän on ollut neljä kertaa leirillä korkealla, kahdesti Etelä-Afrikassa ja kahdesti Ranskan Font Romeaussa.
EM-kisoihin hän tuli melkein suoraan samalta Ranskan leiriltä, jossa olivat harjoittelemassa 50 kilometrin kävelyn voittaja Robert Korseniowski ja 1 500 metrin mestari Mehdi Baala.
Mitäpä muutakaan Janne Holmén voisi olla kuin kestävyysjuoksija.
Jos perimällä on yhtään mitään merkitystä lahjakkuuden kannalta, niin Holmén on saanut hyvät lähdöt juoksijaksi. Holménin äiti Nina on vuoden 1974 3 000 metrin Euroopan mestari ja isä Rune 1970-luvun 5 000 ja 10 000 metrin kansallinen kärkijuoksija, joka jäi parhaina vuosinaan vielä suurempien tähtien taakse.
"En tiedä, mutta luulisin, että äiti on aika onnellinen", Euroopan mestari epäilee.
Onnellinen on myös mies itse. Tietysti on.
"Jep, on hienoa voittaa iso kisa ja mitali, vieläpä kultainen mitali. Totta puhuen olen ollut Euroopan mestarina vasta reilun tunnin, joten en vielä tiedä, mitä tämä kaikki on. Toivottavasti elämäni ei kovin hurjasti muutu."
Holménin elämä ei ole vain juoksemista.
Mies asuu Ruotsissa Uppsalassa, valmistelee tohtorin väitöskirjaa historian laitoksella ja viettää niin normaalia perhe-elämää kuin huippu-urheilija suinkin voi.
Holménin prinsessa on marokkolaisen ME-mailerin Khalid Skan sisko Leila.
"Hän ei juokse", Holmén kertoo ja katsoo kelloaan. On sunnuntai 11. elokuuta 16.45. Mies on ollut puolitoista tuntia maratonmestari.
"Taitaa olla korkea aika lähteä soittamaan äidille."