Mitä yhteistä on Pride-kulkueella ja nuotiopaikalla syrjäisessä metsässä? Molemmissa on mahdollista ihmisen kohtaaminen ihmisenä. Molemmissa romuttuvat vallitsevat käsitykset siitä, mikä on normaalia.
Itse asiassa molemmissa paljastuu, ettei “normaali” ylipäänsä ole käyttökelpoinen käsite, kun puhutaan siitä, millaisia ihmiset ovat. Normaalia ei ole olemassa.
Pride-kulkueessa marssiminen ja leirinuotiolla istuminen ovat kyllä muuten hyvin erilaisia kokemuksia.