On jo lähtökohtaisesti demokratian kannalta epäilyttävää, kun valta vaihtuu perhepiirissä. Argentiinassa näin tapahtui, kun Christina Fernandez de Kirchner nousi presidentiksi aviomiehensä Nestor Kirchnerin jälkeen. Silti sunnuntain presidentinvaalit näyttäisivät saavan demokratian toteutumisen kannalta puhtaat paperit.
Christina Fernandezin vaalivoitto oli ylivoimaisen vakuuttava. Hän oli ehdokkaista aidosti suosituin ja hänellä on näyttöä pärjäämisestä politiikassa omin avuin. Haittaa ei tosin varmasti ollut siitä, että hänen aviomiehensä nelivuotisen kauden aikana Argentiina on vähitellen päässyt taas jaloilleen. Vuosikymmenen alussa koko valtio oli romahtamassa toimintakyvyttömäksi. Vaikeuksia yhä on, mutta pahin painajainen on kaukana takana.
Vertaus Clintonin pariskuntaan Yhdysvalloissa tulee väistämättä mieleen. Joka tapauksessa se tekee enemmän oikeutta kuin Christina Fernandezin vertaaminen Argentiinan edelliseen naisjohtajaan, legendaariseen Eva Peroniin. Tämäkin tuli johtajaksi miehensä Juan Peronin jälkeen, mutta Evitan nousu oli aikanaan osoitus ennen muuta maan politiikan sairaudesta. Toki myös Fernandez on peronisti, mutta nyt puolue hallitsee vaalien kautta.
Latinalainen Amerikka on tunnettu miehisestä macho-kulttuurista. Nyt kuitenkin koko mantereen eteläkärjessä, sekä Argentiinassa että Chilessä, ovat virassa naispresidentit. Argentiinan vaalien kakkonenkin oli naisehdokas. Tätä voi pitää tervetulleena merkkinä poliittisen kulttuurin muutoksesta alueella. Samaan aikaan demokratia koko mantereella on yleisesti ottaen vankistunut viime ajat.
Christina Fernandes istuu latinalaisen Amerikan tämän hetken poliittiseen valtavirtaan, populistisesti sävyttyneeseen vasemmistolaisuuteen, jota leimaa selvä pesäero Yhdysvaltain nykyjohdon linjaan. Argentiina kuuluu tässä maltillisiin maihin, toisin kuin vallankumousta saarnaava Venezuela.
Argentiinan politiikan linjauksilla on tätä nykyä suora kytkentä myös Suomeen, kun Metsä-Botnian Uruguayhin rakentama sellutehdas on joutunut sylkykupiksi. Tehdas on valmis, mutta ei vielä käytössä. Sen avaaminen presidentinvaalien alla olisi näyttänyt provokaatiolta. Virallisesti viivytys johtuu puuttuvasta ympäristöluvasta, mutta todellisuus lienee toinen.
Nyt vaalit on käyty. Argentiina ei edelleenkään pidä tehtaasta, mutta ylimääräisten poliittisten rasitteiden pitäisi olla poissa. Sellutehdas ei näkyvästi ollut esillä vaalikamppailussa, mikä on hyvä merkki.
paakirjoitus@kaleva.fi