Suomessa ei ole vielä yhtään ainoaa virallista presidenttiehdokasta. On vain yksi henkilö, joka on ilmoittautunut ehdolle. Hän on kokoomuksen Sauli Niinistö. Kaikki muut todennäköiset ehdokkaat panttaavat vielä kantaansa, vaikka kaikki asioista seuraavat tajuavat, mikä on pelin henki.
Tarja Halosesta tulee SDP:n ja vasemmistoliiton, Matti Vanhasesta keskustan, Heidi Hautalasta vihreiden ja Timo Soinista perussuomalaisten ehdokas. RKP ja kristillisdemokraatit häilyvät aidosti kahden vaiheilla ja miettivät, asettavatko ne lainkaan omaa kandidaattia vaaleihin. RKP asettaa, jos se kunnioittaa jäsenkyselynsä tulosta.
Virallisesta pidättyvyydestä huolimatta presidenttipeli on jo täydessä käynnissä. Itse asiassa se ryöstäytyi jo ylikierroksillekin, kun julkisuuteen tulla tupsahti tieto pääministeri Matti Vanhasen avioerosta.
Iltapäivälehdet sekä niiden haastattelemat poliitikot ja muutamat niin sanotut asiantuntijat ovat pelanneet jo moneen kertaan pääministerin kortit ja julistaneet tuomionsa: Vanhasen mahdollisuudet heikkenivät, kun kävi ilmi, ettei perhearvoista puhunut keskustan puheenjohtaja ollutkaan sanojensa mittainen mies. Hänen yksityiselämänsä pohja petti kiusallisesti vain vähän ennen kuin hänen on määrä ilmoittaa suostuvansa presidenttiehdokkaaksi.
Arviot Vanhasen pisteiden ropisemisesta ovat vahvasti liioiteltuja, ellei sitten käy niin, että iltapäivälehtien sivukaupalla repimät jutut erosta toteuttavat itseään. Eroa koskeva julkisuuden valtava määrä on nimittäin jo itsessään jonkinlainen hälyviesti.
Kannattaa kuitenkin muistaa, miten viime presidentinvaaleissa kävi. Ulkoministeri Halonen lähti vaalien loppusuoralle syksyllä 1999 neljänneltä sijalta, mutta pesi lopulta kaikki muut turvallisessa avioliitossa olleet ehdokkaat tammikuussa 2000. Näin siitä huolimatta, että vaalitaisteluna aikana kohistiin hänen avoliitostaan ja Seta-taustaan. Kohun aiheuttajilta oli jäänyt huomaamatta, että niin sanottujen ydinperheiden määrä oli Suomessa romahtanut.
Suomalaisten arvomaailma oli samalla muuttunut perusteellisesti - pakon sanelemana. Unelma ikuisesta avioliitosta on karannut äänestäjien enemmistön ulottumattomiin. Vanhasella riittää kohtalotovereita, joskin heitä voi olla vähemmän keskustan kuin muiden puolueiden äänestäjien keskuudessa.
Siinä on hänen heikko kohtansa, mutta painaako moraalinen närkästys enemmän kuin lojaalisuus omaa puoluetta ja sen puheenjohtajaa sekä presidenttiehdokasta kohtaan.
Tuskinpa vain.
Toinen jymy-yllätys presidenttipelissä oli Niinistön ehdokkuuden julkistusajankohta, mutta ei itse ehdokkuus enää sen jälkeen, kun hän oli ryhtynyt puhumaan julkisuudessa levottomia. Niinistön vihjailevista lausunnoistaan saattoi jo lukea, että hän hyvittää kokoomukselle kuuden vuoden takaisen kieltäytymisensä.
Niinistö ja kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen löivät rohkeasti ensimmäisinä korttinsa pöytään ja vetivät pisteet kotiin. Kursailukierros jäi tällä kertaa lyhyeksi, ja se sai muiden puolueiden ajan peluun vaikuttamaan naurettavalta.
Esko Ahon kuuluisaa lausahdusta siitä, että kyllä Siperia opettaa, voi soveltaa Niinistöön. Myös Luxemburgissa viisastuu.
Kaupunki on tylsä, eikä Niinistön homma ole erityisen vetävä saati, että hän voisi pitää pankinjohtajan viran ikuisesti itsellään. Niinistön kausi on loppumassa, ja virka menee kiertoon jollekin muulle maalle. Vain palkka on hyvä, mutta se on pitkän päälle laiha lohtu miehelle, joka tottui olemaan vuosia keskipiste Suomessa.
Nyt Niinistö on taas tähti, joka on jo pumpannut pelkällä ehdokkuusilmoituksellaan kokoomuslaisiin puhtia ja taistelutahdon.
Niinistö on leski ja puolivallaton poikamies, jolla on takanaan kariutunut kihlaus Tanja Karpelan kanssa. Heidi Hautalakaan ei ole naimisissa. Hän elää avosuhteessa. Perheasetelma on kääntynyt päälaelleen sitten viime presidentinvaalien, sillä Halonen edustaa nyt perinteistä avioliittoinstituutiota. Niin tekee myös Timo Soini.
On päivänselvää, että perheteema nousee näissäkin vaaleissa esiin ainakin jossakin muodossa, mutta sillä on huono ratsastaa, vaikka joillakin ehkä tekisi mieli turvautua mustamaalaukseen. Ehdokkaiden taustat ovat Soinia lukuunottamatta liian kirjavia moralisointiin.
Kulttuuriministeri Karpelakin antoi sopivasti Niinistön ilmoittautumisen jälkeen Me Naisille haastattelun, jossa hän kertoo, miksi kihlaus purkautui. Hänen ja Niinistön arvomaailmat erosivat liikaa toisistaan. Karpela ei tarkoita politiikkaa, vaan lapsia, suvaitsevaisuutta, inhimillisyyttä, lämpöä, toisen kunnioittamista ja muita pehmeitä arvoja.
Lausunto on niin suorasukainen, että sen voi lukea halutessaan osaksi presidenttipeliä. Vaikka keskustalainen Karpela ei olisi sitä aivan sellaiseksi tarkoittanut, vaan rehellisesti tilityksekseen suhteen kariutumisen syistä, se on pakko noteerata Niinistön kampanjan suunnittelussa. Leskimiehenkin on pakko katsoa tarkkaan, millaisia perhearvoihin liittyviä lausuntoja hän ehdokkaana antaa.