Presidentinvaalit hävinneellä on vaikeaa palata normaaliin arkeen. Tästä on useita esimerkkejä vuosien ajalta.
Paavo Väyrynen jäi vuoden 1988 vaaleissa kolmanneksi. Katkeroitunut Väyrynen luopui vaalien jälkikrapulassa keskustan puheenjohtajuudesta. Ratkaisuaan hän katuu vielä tänäkin päivänä. Toinen yritys presidentiksi jätti vielä pahempia arpia Väyrysen sieluun.
Martti Ahtisaarelle täpärästi vuonna 1994 hävinnyt Elisabeth Rehn suuntasi vaalien jälkeen katseensa ja tarmonsa ulkomaille.
Kirvelevän tappion Tarja Haloselle vuonna 2000 kokenut Esko Aho pakeni vuodeksi Harvardiin. Anneli Jäätteenmäki hoiti sijaisjohtajuuden siihen malliin, että Aho ei tuntenut enää keskustaa kotoisaksi.
Pääministerin posti ei ole tunnetusti astinlauta presidentiksi, mutta presidenttiehdokkaana olleen pääministerin on muita helpompaa palata takaisin entisiin tehtäviinsä. Jysähdys alas ei ole niin paha.
Tästä on oivana esimerkkinä Matti Vanhanen, joka patsastelee parhaillaan Asem-kokouksen isäntänä.
Sauli Niinistön kärvistelyä on seurattu julkisuudessa tiiviisti viime talven vaalien jälkeen.
Niinistö näytti poistuvan kiihkeästä taistosta Luxemburgiin hyvänä häviäjänä. Niinistö vaikutti itsekin yllättyneeltä, miten tiukasti hän pystyi haastamaan supersuositun presidentin.
Täpärä tappio maistui aluksi Niinistön suussa melkein voitolta. Niinistö piti epätodennäköisenä, että hän lähtisi uudelleen presidenttikisaan.
Äkkipysähdys aiheuttaa korkean kilpailuvietin omaavassa poliitikossa valtaisan myllerryksen. Menestyvillä ihmisillä on välillä tapana myös sokaistua itseensä.
Säiden lämmittyä Niinistöstä on tihkunut kasvava palo poliittiseen taistoon. Jossain vaiheessa näytti, että Niinistö lähtee eduskuntavaaleihin.
Enemmistö kokoomuslaista kaipaa eri mittausten mukaan Niinistöä takaisin. Se on tulkittavissa kokoomusväen osittaiseksi epäluottamuslauseeksi Jyrki Kataista kohtaan.
Niinistö antoi epäselvillä lausunnoillaan sytykettä keskusteluun mahdollisesta paluustaan.
Mikäli Niinistö-hype jatkuu kokoomuksessa, Kataista voi uhata Ville Itälän kohtalo. Katainen tietää tämän, joten hän ei halua Niinistöä takaisin. Kataisen on karistettava Niinistön varjo yltään.
Niinistö katselee uutta työpaikkaa, koska pankkiiriura Luxemburgissa päättyy vuoden päästä.
Suomen Pankin johtokunnassa on vapautumassa Matti Louekosken paikka vuoden 2007 lopussa. Mikäli Niinistö ei sovi samaan taloon Erkki Liikasen kanssa, Rahoitustarkastuksen (Rata) johtajuus voisi sopia hänelle mainiosti. Ratalle etsitään johtajaa parhaillaan.
Mikäli Niinistö haaveilee aidosti vuoden 2012 presidentinvaaleista, hänen on syytä hylätä haaveet paluusta kotimaan politiikkaan.
Niinistön vetovoimaisuus saattaisi hiipua Arkadianmäellä. Kohtalona voisi olla arkipäiväistyminen.