Presidentti Tarja Halonen on mukautunut uuteen perustuslakiin. Hallituksen muodostamisessakaan hän ei enää näe presidentin mentäviä aukkoja.
Tarja Halonen valittiin tasavallan presidentiksi niukan enemmistön turvin kolme vuotta sitten. Hänen valintansa ei kuitenkaan jakanut kansaa kahtia. Nyt kauden puolivälissä Halosen suosio on suurempi kuin yhdenkään edeltäjänsä. Poliitikkona Halonen ajoi jääräpäisesti kantaansa. Presidenttinä hän on alkukauden kolisteluja lukuunottamatta mukautunut presidentin symboliseen rooliin, mielipidevaikuttajaksi ja kansan tuntojen tulkiksi.
Tästä huolimatta Halonen pitää tiukasti kiinni niistä valtaoikeuksista, joita presidentillä vielä on. Sen hän teki selväksi tiedotustilaisuudessaan perjantaina. Eurooppa-neuvostosta presidentti ei aio jättäytyä pois, jos se käsittelee unionin ulkopolitiikkaa, ennen kuin Suomelta viedään toinen lautanen pöydästä.
EU:n ulkopolitiikka ei kuitenkaan kuulu presidentille, vaan hallitukselle ja pääministerille. Perustuslaissa asia on jätetty hieman epäselväksi, mutta eduskunnan kannanotoissa asia on sanottu selvästi. Suomelle ei ole silti ollut mitään haittaa siitä, että sitä edustaa EU:n huippukokouksissa sekä pääministeri että presidentti. Pikemminkin kaksi edustajaa lisää Suomen painoarvoa.
Hallituksen muodostaminen vaalien jälkeen on uuden perustuslain koetinkivi. Prosessi on jätetty kokonaan eduskunnan vastuulle. Halonen sanoi perjantaina, ettei hänellä ole asiassa muuta tehtävää kuin ilmoittaa pääministeriehdokas puhemiestä kuultuaan. Vain jos neuvottelut eduskunnassa päättyvät tuloksettomina, presidentti voi puuttua prosessiin tavalla, josta eduskunta päättää.
Tämä kannanotto viimeistään poistaa spekulaatiot, että Halonen jotenkin pyrkisi ohjailemaan hallituksen muodostamista. Käsitys jäi itämään vuosi sitten, kun presidentti valtiopäivien avajaispuheessa sanoi arvoituksellisesti: "Itse kukin lienee ryhtynyt jo pohtimaan etukäteen, miten asia käytännössä hoidetaan."
Nyt Halonen korostaa, että hän noudattaa tiukasti perustuslakia. Siinä presidentille ei ole jätetty mitään muuta roolia kuin antaa tieto eduskunnalle pääministeriehdokkaasta. Presidentin rooli pattitilanteen laukaisijana käy ilmi perustuslakivaliokunnan mietinnöstä. Eduskunnan johto on myös selvittänyt prosessia presidentille. Sama asia tulee ilmi myös perustuslain toimivuutta koskeneessa selvityksessä, joka tehtiin oikeuskansleri Paavo Nikulan johdolla.
Presidentti Halonen on tietenkin kiinnostunut hallituksen muodostamisesta. Häntä kiinnostaa myös, kenestä tulee pääministeri. Tähän saakka ulkopolitiikan hoito on sujunut kitkatta. Kiistaa ei ole tullut edes Eurooppa-neuvoston edustuksesta. Jatkossa näin auvoisesti asiat eivät ehkä suju, jos pääministeri tulee muualta kuin SDP:stä. Erimielisyyttä voi syntyä jopa ulkopolitiikan linjoista. Tällaisten kiistojen ratkaisuun ei perustuslaki anna vastausta.
Tiedotustilaisuudessa Haloselta kysyttiin kantaa myös kahden edeltäjänsä, Mauno Koiviston ja Martti Ahtisaaren, Irak-kannanottoihin. Halonen piti molempien kannanottoja viisaina.
Viikko sitten Koivisto kauhisteli Lauantaiseurassa Irakin sotavalmisteluja, arvosteli voimakkaasti Yhdysvaltoja ja oli huolissaan YK:n jyräämisestä. Yleisradion haastattelussa torstaina Ahtisaari puolusti Irakin kovaa painostusta, jota ilman se ei olisi suostunut nykyiseenkään yhteistyöhön YK:n kanssa. Kannanottojen ero selittynee presidenttien taustalla. Toinen on kokenut omakohtaisesti sodan, toinen on pitkäaikainen YK-diplomaatti.