Kansanedustaja Kimmo Sasi kysyy hallitukselta presidentti Tarja Halosen YK:n yleiskokouksessa pitämästä puheesta ja sen valmistelusta. Sasi väittää että presidentti olisi poikennut Suomen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa vahvistetusta kannasta todetessaan, että USA:n ja sen liittolaisten voimatoimet, toisin sanoen näiden hyökkäys Irakiin, "eivät olleet kansainvälisen oikeuden mukaisia".
Ensi alkuun on hyvä todeta, että presidenttihän puhui täyttä asiaa. Totta on, että Euroopassa ne, jotka kansainvälisestä oikeudesta jotain ymmärtävät, ovat ajat sitten todenneet, ettei YK:n valtuutusta hyökkäykseen ollut ja että USA liittolaisineen noilla toimillaan siten todella rikkoi kansainvälistä oikeutta.
On hyvin vakava asia horjuttaa kansainvälistä oikeusjärjestystä alalla, jolla ensi kertaa maailmanhistoriassa on kansainvälinen voimankäyttö todella koetettu saada ja tähän menessä saatukin jonkinlaiseen järjestykseen. Hyssyttely ei tässä ole lainkaan paikallaan. Tuohon kaikkeen nähden presidentti Halosen lausuma oli sävyltään varsin lievä.
USA on laiton miehittäjä Irakissa, ja sen Irakiin asettamassa nukkehallituksessa on piirteitä, jotka muistuttavat esimerkiksi Ranskaan toisen maailmansodan aikana miehittäjävalta Saksan tuella perustettua Vichyn hallitusta. Ranskassa syntyi vastarintaliike, ja Irakissa nähdään jotain samantapaista.
Pääministeri Matti Vanhanen totesi 12.11.04 Turun Sanomissa julkaisemassaan kolumnissa presidentin puheen olleen linjassa hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan maaliskuussa 2003 hyväksymän kannanoton kanssa, jossa todettiin: "Voimankäyttö ilman turvallisuusneuvoston nimenomaista valtuutusta ei ole hyväksyttävää."
Pääministeri on oikeassa. Sanonnassa on kyllä eroa, mutta presidentin puheen asiasisältö on tuolta osin sama kuin valiokunnan kannanoton. Jollei Irakiin hyökkääjillä ollut turvallisuusneuvoston valtuutusta, näiden toimet todella olivat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Kimmo Sasin varsinainen kysymys kohdistuu kuitenkin siihen, oliko presidentin puheella parlamentaarista vastuukatetta.
Kolumnissaan pääministeri kirjoittaa: "Presidentin puheita ei ole aikanani käsitelty hallituksen piirissä. (...) Yhteistoiminnassa presidentin kanssa valmistellaan päätöksiä - ei puheita. Jokainen puhuja, joka puhuu Suomen nimissä, vastaa siitä, että puheet mahdollisten kantojen osalta nojaavat asianmukaisiin päätöksiin."
Ei asia ole aivan noin, kun kyseessä ovat presidentin toimet. Perustuslain - vähän epäonnistuneen - muotoilun mukaan presidentti "johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa". Taustalla on ajatus, että hallitus vastaa toimistaan poliittisesti eduskunnalle mutta tasavallan presidentti ei. Hänellä ei ole poliittista vastuuta eduskunnalle.
Vastuuaukko täytetään ulkoasioissa sillä, että presidentti pitää ministerivaliokunnan tai ainakin pääministerin taikka ulkoministerin ennalta tietoisena myös niin sanotuista ei-määrämuotoisista toimistaan, kuten puheistaan.
Koko säännöstön ideana on jatkuva tiedonvirta molempiin suuntiin presidentin ja ministeristön kesken. Ministereillä täytyy olla mahdollisuus kertoa presidentille, etteivät he halua ottaa poliittista vastuuta presidentin tulossa olevasta toimesta, jos se toteutetaan. Osapuolet harkitsevat, mitä tästä toteamuksesta seuraa.
Tasavallan presidentti toimii myös julkisten lausumiensa välityksellä. Lausumien esittäminen on ulkopolitiikan arkipäivää. Kaikki minkä pääministeri, ulkoministeri ja presidentti vieraiden valtioiden edustajille esittävät, näillä on oikeus tulkita Suomen kannaksi.
Ei pitäisi olla paluuta Urho Kekkosen aikaiseen hallintoon, jossa presidentti vain "otaksui", että ministerit jälkikäteen hyväksyisivät sen mitä hän julkisuudessa sanoi.
Ulkopolitiikan alalla presidentti hankkii vastuukatteen julkisille lausumilleen parhaiten siten, että ne valmistellaan ulkoministeriössä, tietenkin yhteistoiminnassa hänen kanssaan.
Kaikkein tärkeimmät puheluonnokset voidaan käsitellä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa. Äskeinen YK-puhe tuskin oli sellainen suuri asia.
Pääministeri Vanhanen kirjoitti kolumnissaan ettei hänen kanssaan YK-puheesta neuvoteltu, "ei sellaiseen ollut tarvetta". Hyväksyikö sitten YK:n yleiskokouksessa mukana ollut ulkoministeri Erkki Tuomioja puheen ennakolta? Ellei hän sitä tehnyt, ollaan jo vähän kaltevalla pinnalla.
Hallituksen ja presidentin olisi hyvä muistaa, että nyt luodaan käyttäytymismalleja lähivuosikymmeniksi. Sellaista käytäntöä ei saa syntyä, että presidentin ulkopoliittiset esiintymiset jäävät vaille parlamentaarista vastuukatetta.
Urho Kekkosen ajan suuria ongelmia oli, että "hyvä tarkoitus" sai pyhittää erilaatuisia muodottomuuksia, vähittäistä luistamista presidenttihallinnon suuntaan. Tässä ajassa koetan välttää kiusausta puolustaa presidentin vailla vastuukatetta jääneitäkin toimia sillä, että "hyvät" asiat voivat toteutua noinkin - vaikka eivät tietenkään "huonot".
Kansanedustaja Sasia on moitittu siitä, että hän kysymyksellään käytti väärin asemaansa perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana. Itse en moittisi. Huomion kohdistaminen perustuslain noudattamiseen hallitustoiminnassa soveltuu oikein hyvin juuri tämän valiokunnan puheenjohtajan toimenkuvaan.