Istuvan presidentin aikeista pyrkiä tai olla pyrkimättä toiselle virkakaudelle on aina käyty kissa ja hiiri -leikkiä. Presidentit ovat pantanneet kantojaan, ja tiedotusvälineet ovat tivanneet niitä aina sopivan tilaisuuden tullen.
Takavuosina presidentti Mauno Koivisto roikotti omaa ilmoitustaan viimeiseen asti. Hän pyrki ja pääsi toiselle kaudelle. Presidentti Martti Ahtisaari pidätteli omaa ilmoitustaan 1999 niin pitkälle, että hän jäi takaa tulleiden demarikilpailijoiden jalkoihin.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen on nyt aloittanut oman julkisen jahkailunsa. Siihen on hänellä täysi oikeus. Jatkoaikeiden julkistaminen voi häiritä helposti viranhoitoa, johon kuuluu pysyttely päivänpolitiikan ylä- ja ulkopuolella. Leikkimällä mykkäkoulua mahdollisimman pitkään Halonen tietysti myös välttyy joutumasta maalitauluksi.
Presidenttipelin hallitsee parhaiten pelaamalla sitä omilla ehdoillaan ja omalla aikataulullaan. Halosen suosiolukemat ovat nyt huippukorkeat. Ilmoittautuminen ehdokkaaksi avaisi presidenttipelin ja alkaisi syödä kansansuosiota.
Halonen kertoi Kalevan haastattelussa perjantaina ottavansa aikalisän. Vielä maaliskuussa presidentti oli kertonut tekevänsä selkoa jatkoaikeistaan kesän aikana. Nyt hän vahingosta viisastuneena jätti määrittelemättä, milloin ilmoitusta on syytä taas kysellä.
Vaikka Halosen varovaisuus on ymmärrettävissä, vähemmän ymmärrettäviä ovat hänen selityksensä sille, miksi aika ei ole vielä kypsä. Jo maaliskuussa hän sitoi jatkoaikeensa siihen, miten yhteistyö uuden hallituksen kanssa alkaisi sujua. Nyt hän perustelee lykkäystään sillä, että kevään pääministerikriisi sekoitti tilannetta. Presidentti haluaa katsoa, että Matti Vanhasen hallitus pääsee kunnolla liikkeelle.
Kannanotto lähestyy jo presidentillistä ylihuolehtimista. Hallitus ja tasavallan presidentti ovat itsenäisiä valtiollisia instituutioita. Keväisessä Irak-näytelmässä ja Anneli Jäätteenmäen erossa oli kysymys pääministeri- eikä hallituskriisistä. Tasavallassa on uusi pääministeri ja uusvanha hallitus. Eduskunta on antanut hallitukselle luottamuslauseen. Demokratia toimii hyvin, ja sen pitäisi riittää presidentillekin.
Julki kertomillaan syillä presidentti piiloutuu hallituksen selän taakse. Presidentti ja hallitus ovat läheisessä yhteistyössä, mutta elävät myös omaa elämäänsä. Jatkoaikeista voi vaieta pitkäänkin, mutta perusteluissa kannattaa olla tarkka. Puurot ja vellit eivät saa mennä sekaisin.
paakirjoitus@kaleva.fi