Presidentti Emmanuel Macron toteuttaa tarmokkaasti Ranskan johtajuutta Euroopassa ja maailmalla. Hän peräänkuuluttaa Euroopan suvereniteettia, joka on käsitteenä ristiriitainen ja vaikeasti sovitettavissa yhteen Ranskan johtoaseman kanssa. Macronin sovittamasta Euroopan johtajan hatusta kurkistaa perinteinen suurvalta, joka pitää kiinni kansallisesta suvereniteetistaan.
Juuri tällainen, eurooppalainen mutta ennen kaikkea ranskalainen presidentti Macron nähtiin aiemmin tällä viikolla Washingtonissa. Valtiovierailulla Yhdysvaltoihin Macron puolusti vahvasti eurooppalaisia kantoja muun muassa vapaakaupan, ilmastonsuojelun ja monenkeskisen kansainvälisen järjestyksen puolesta. Samalla hän ei arkaillut korostaa Ranskan erityistä roolia. Hän vakuutti jatkavansa maansa uudistamista, jotta Ranska voi jatkossakin kantaa vastuunsa ja toimia johtajana EU:ssa.
Ranskan suurvalta-asema nojaa maan jäsenyyteen YK:n turvallisuusneuvostossa, vahvaan diplomatiaan ja merkittävään sotilaalliseen kykyyn. Samalla Ranskan vaikutusvalta on vahvasti sidottu Eurooppaan ja koko läntiseen yhteisöön. Lännen yhtenäisyyden merkitys korostuu yhä enemmän sitä mukaa, kun länsimaiden suhteellinen painoarvo maailmanpolitiikassa heikkenee.
Huoli tästä kehityksestä näkyy vahvana Macronin puheissa. Jotta Ranska voi puolustaa etujaan, kuten reilumpaa kauppaa tai maahanmuuton hallintaa, sen on toimittava aiempaa enemmän Euroopan kautta. Ranskan ajamat euroalueen uudistukset ja puolustusyhteistyön vahvistaminen tähtäävät niinikään Euroopan vahvistamiseen.
Euroopan parlamentissa viime viikolla pitämässään puheessa Macron korosti toistamiseen Euroopan suvereniteettia, jonka kautta näitä päämääriä tulisi toteuttaa. Suvereniteetti tarkoittaa perinteisesti valtion täysivaltaista asemaa kansainvälisissä suhteissa ja yksinoikeutta julkisen vallan käyttöön omalla alueellaan. EU-järjestelmä haastaa käsityksen valtioiden jakamattomasta suvereniteetista, sillä Euroopan integraation perustana on ajatus jäsenmaiden suvereniteettien yhdistämisestä ja toimivallan siirtämisestä sovitulta osin EU:n tasolle. Voisi siis kuvitella, että Euroopan suvereniteetin vahvistamisella Macron tarkoittaisi EU:n toimivallan lisäämistä. Tämä vaatisi EU:n perussopimuksen uudistamista. Sellaiseen ei kuitenkaan tunnu Ranskalla sen paremmin kuin muillakaan jäsenmailla olevan halua.
EU:n suvereniteetin rajallisuus korostuu ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, joka on yhä vahvasti jäsenmaiden käsissä. Ranskan oma toiminta monilla konfliktialueilla, kuten Syyriassa, heijastelee EU:n toimintakyvyn heikkoutta ja kansallisen ulkopolitiikan ensisijaisuutta.
Jos Eurooppa olisi suvereeni, Valkoisessa talossa olisi kuulunut olla Macronin sijasta Jean-Claude Juncker. Yhdenkään EU-maan johtaja ei olisi kuitenkaan halukas luovuttamaan tällaisissa tilanteissa paikkaansa EU:n edustajalle. Toisaalta USA:n presidentti Donald Trump sanoi tällä viikolla suoraan keskustelevansa mieluummin Ranskan kuin EU:n kanssa. Jälkimmäinen on hänen mukaansa syypää epäreiluun kauppaan ja vaikeuttaa hyviä kahdenvälisiä suhteita.
Ranskan ja USA:n väliset kauppasuhteet ovat tosiaan alisteisia EU:n ja USA:n kauppasuhteille. Macronin vierailu ei tuonut sopua sillä alueella muhiviin kiistoihin.
Macronin puhe Euroopan suvereniteetista on myös vaikeasti sovitettavissa yhteen hänen kannattamansa monen nopeuden Euroopan kanssa. EU:n sisäiset jakolinjat uhkaavat syventyä entisestään sekä pohjoinen-etelä- että itä-länsi-akselilla. Näiden tasoittaminen olisi keskeinen edellytys EU:n kansainvälisen vaikutusvallan vahvistamiselle. Saksan ja Ranskan välinen konsensus, joka on jo sinällään vaikea saavuttaa, ei yksinään riitä yhteisen toiminnan pohjaksi.
Ranskan Eurooppa-politiikassa yhteistyön tehokkuus näyttää olevan tärkeämpää kuin unionin yhtenäisyys. Yhteistyötä samanmielisten maiden kanssa tehdään tarvittaessa EU-instituutioiden ulkopuolella. Esimerkiksi EU:n puolustusyhteistyön vahvistamisessa Ranska olisi mieluummin panostanut pienempään ydinryhmään.
Nyt toteutettava pysyvä rakenteellinen yhteistyö sisältää melkein kaikki jäsenmaat, mutta sen tulokset uhkaavat jäädä heikoiksi. Ranska on edistänyt sen rinnalla omaa, pienemmän piirin aloitetta.
Macronin Eurooppa-myönteinen kansallismielisyys on kenties juuri sitä, mitä EU nyt tarvitsee. Se toimii vastalauseena EU-vastaisen kansallismielisyyden nousulle ja pyrkii yhdistämään kansallisen ja eurooppalaisen identiteetin. Euroopan suvereniteetin käsite ei kuitenkaan sinällään lisää Euroopan yhtenäisyyttä tai kansainvälistä vaikutusvaltaa.
Ranskan johtajuus Euroopassa ei menesty hattutempulla, vaan edellyttää aktiivista EU-maiden kantojen yhteensovittamista ja pyrkimystä toimia yhteisten instituutioiden kautta aina kun mahdollista.
Kirjoittaja Kristi Raik on Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja.