Miltä tuntuisi ajatus, että Ranskaa johtaisi vuoden 2017 presidentinvaalien jälkeen Marine Le Pen ja Yhdysvaltoja ensi vuoden presidentinvaalien jälkeen Donald Trump?
Ajatus tuntui epärealistiselta vielä jokin aika sitten. Pariisin terroritekojen ja Ranskan viime sunnuntain aluevaalien avauskierroksen sekä Kalifornian San Bernardinon terrori-iskuna tutkittavan ampumavälikohtauksen jälkeen ajatus ei ole enää niin kaukaa haettu. Kylmännyt se on koko ajan.
Le Penin ja Trumpin porhallus kertoo siitä, kuinka epävarmoiksi ja turvattomiksi kansalaiset tuntevat olonsa tihentyvän terrorin keskellä. Eurooppa pullistelee turvapaikanhakijoita, kansalaiset ovat kyllästyneitä perinteisiin puolueisiin eikä taloudessakaan ole hurraamista.
Sekä Le Pen että Trump ovat iskeneet taitavasti tähän epävarmuuden suoneen. Le Pen on esittänyt kaiken siirtolaisuuden, sekä laillisen että laittoman, kieltämistä Ranskaan. Trump taas töräytti äsken, että muslimeille pitäisi antaa porttikielto Yhdysvaltoihin. Le Pen on sentään irtisanoutunut Trumpin porttikieltoideasta.
Kun turvallisuuden tunne järkkyy, uhkiin haetaan ratkaisua sisään päin kääntymisestä ja nationalismista, näissä tapauksissa ranskalaisuudesta ja amerikkalaisuudesta.
Le Penin ja hänen johtamansa kansallisen rintaman FN:n suosio on kasvanut sen jälkeen kun hän on putsannut puolueensa äärioikeistolaista imagoa isänsä Jean-Marie Le Penin jäljiltä. Tytär ei esitä yhtä äärimmäisiä mielipiteitä tai kätkee ne poliittiseen koodikieleen.
Trump on puolestaan irronnut Yhdysvaltain muutenkin monta piirua oikealle siirtyneen republikaanisen puolueen valtavirrasta. Julkisuutta ropisee sitä enemmän, mitä älyttömämpiä hän päästelee. Siinä missä Le Pen on maltillistanut linjaansa Trump on siirtynyt entistä enemmän äärimmäisyyksiin.
Kaksikkoa erottaa sekin, että Le Penillä on takanaan puoluekoneisto. Trumpilla tällaista koneistoa ei ole, vaalirahaa sitäkin enemmän. Le Penillä on Trumpia suuremmat mahdollisuudet tulla valituksi myös siksi, että hänen vastustajansa ovat heikompia ja enemmän hajallaan kuin Trumpilla.
Jomman kumman ja etenkin molempien valinnalla olisi suuria vaikutuksia myös omien maiden rajojen ulkopuolella. Ranska on Euroopan unionin mahtivaltion Saksan perinteinen aisapari. Aikakauslehti Timen vuoden henkilöksi valitseman liittokansleri Angela Merkelin johtama Saksa vetää aivan eri pakolaispolitiikkaa kuin presidentti Le Pen todennäköisesti vetäisi.
Trumpin valinnasta koituvia seurauksia on vaikea edes arvioida, niin arvaamaton kortti hän olisi maailman supervallan johtajana. Presidentit Ronald Reagan tai George W. Bush saattaisivat tuntua kuoropojilta presidentti Trumpiin verrattuna.
Pitää silti muistaa, että Trump tavoittelee vasta puolueensa ehdokkuutta.
Republikaaneissa käy perinteisesti niin, että ehdokasta valitessa liu’utaan oikealle, mutta varsinaisessa vaalissa on pakko palata lähemmäs keskustaa, jos mielii voittaa vaalit. Trumpin kannatus puolueessa on nyt yli 30 prosenttia.
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä? Edessä olevat Yhdysvaltain ja Ranskan presidentinvaalit voivat ennakoida sitä, miten läntinen maailma yleisemminkin vastaa suurimittaisen muuttoliikkeen, taloudellisen epävarmuuden ja jihadistisen terrorismin haasteisiin.
Jos Le Pen ja Trump voittavat, heidän esimerkkinsä voi rohkaista samanlaisia voimia monessa muussakin maassa.
Ei tarvitse mennä Ruotsia kauemmaksi. Muiden puolueiden boikotoima ruotsidemokraatit kerää gallupeissa jo 20 prosentin lukemia. Itä-Euroopassa ahdasmielinen nationalismi on jo paikoitellen vallassa, ja Venäjällä se on ollut arkipäivää pidempään.
Suomessa tällaista ei ole ainakaan vielä. Perussuomalaisten on pikkupakko pysyä hallituksessa, koska gallupkannatus on romahtanut. Ratkaisevaa on, purkautuuko maahanmuuttokritiikki ääniksi ääriryhmille. Ei ole olemassa varteenotettavaa Le Penin tai Trumpin suomalaisversiota.
Ranska ja Yhdysvallat ovat kuumemittareita. Jos Le Pen ja/tai Trumpin voittaisi(vat), länsimainen suvaitsevaisuus ja liberaali demokratia olisivat vaikeuksissa.